Elämä on juhla

Kun on oikein oikein oikein lomalla, kuten taidan nyt olla, tulee vaikeuksia keksia mitaan kirjoitettavaa. Juttuhan on se, etta kun muutamana paivana perakkain hinautuu sangysta rannalle tai riippumattoon (varjopaikka puun alta, that's mine!), pelaa korttia, kay valilla vahan jotain syomassa, lukee kirjaa, hinautuu suihkuun, tapaa kavereita illallisella ja istuu iltaa mukavia rupatellen ja ehka taas sita korttia latkien, ei ole paljon kerrottavaa blogiin.

Mutta onneksi oli joulu. Sain edes muutamia kuvia, silla lahdimme mukavalla pienella porukalla ulos syomaan ja istumaan iltaa. Suuntana oli Ko Phanganin Haad Rin eli juuri se ranta, jossa vietetaan kuuluisia Full Moon Partyja. Jouluaattona turistirysassa ei todella tarvita mitaan kuun valoa vaan talla kertaa porukka juhli ihan omaa juhlaansa vuorovesista piittaamatta. Haad Rin edusti itselleni juuri sita kaikkea, mita lomallani en kaipaa. Kuvat puhukoot puolestaan. Mutta, lahdetaan liikkeelle. Kerrotaan miten juhlailtaa vietetaan Thaimaassa:

Ensin pitaa etsia kyyti. Matkaa meidan rannalta (Baan Tai) Haad Rinin bilemestoille oli noin kaksikymmenta ajominuuttia. Mita ikina se onkaan kilometreissa, ala kysy, kun kyse on vuoristoisesta tiesta, joka vedetaan liki koko matkan kakkosvaihde silmassa. Taksin saa helposti. Hinta sovitaan aina ja poikkeuksetta etukateen, yleensa myos maksetaan ennakkoon - ainakin naissa ilta- ja yoaikaan kuljettavissa tapauksissa. Tama matka maksoi meille 80 bathia eli 2 euroa / suunta. Matka taittuu pick upin lavalla istuen. Autoon mahtui talla kertaa kymmenen henkea.

Sitten syodaan ja juodaan. Ruokailutilanne meni vahan pyllylleen taas, kun jouluaattona joku muukin halusi ruokailla ravintolassa vahan hienommin ja aika monet paikat olivat taynna. Taman vuoksi se aiemmin mainittu tanskalainen joulumenyykin jai syomatta: paikka oli aivan tupaten taynna, joten sanoimme kiitos mutta ei kiitos ja jatkoimme toiseen raflaan. Hassua on se, etta vaikka kyse olisi kuinka kalliista paikasta (tai sitten en kyllin kalliissa ole vieraillut), ruoka ei koskaan tule koko seurueelle samaan aikaan. Etenkaan kun ruokailijoita oli talla kertaa viisi. Hollantilaispariskunta oli jo syonyt pizzansa, juonut juomansa ja istuskelleet kaksikymmenta minuuttia toimettomina, kun kolmen muun seurueemme jasenen ruoat suvaitsivat saapua.

Kuvassa vaaleanpunainen ampari taynna mojitoa. Siina vaiheessa, kun teki mieli jalkiruokadrinksua, ja huomasi, etta yksi leluamparillinen mojitoa maksaa vahemman kuin kaksi drinkkia erikseen, oli aika selvaa, etta kaikki mojiton nalkaiset keraantykoot tanne! Well, meita oli kaksi. Tuollaisten ryystaminen on tuttua jokaisessa paikassa, joissa (nuoria) reissaajia on. Alkoholin janoiset juovat halpoja leluamparillisia coctaileja - tarjolla on kaikkea mahdollista, mita alkoholista voi valmistaa. Suosituin, ja halvin, lienee paikallinen viski (Sam Som) yhdistettyna coca-colaan ja energiajuomaan. Hinta on sellaisen 2,5 euroa per ampari.

Koko Haad Rinin ranta keskittyy tahan alkoholikulttuuriin. Naita bucket-kioskeja on kymmenia ja kymmenia toistensa peraan. Kaikista saa suunnilleen ihan samaa tavaraa ja samalla hinnalla. Tasta ylla olevasta oli pakko ottaa kuva. Jouluaattona se erottui edukseen.

Ja sitten, kun on vedetty amparit nurin ja paa tuhannen tutkalle, voidaan vahan leikkia. Toki vieressahan on oikein sopiva uimaranta, johon viimeisen kolmen tunnin aikana on kussut arviolta viisisataa juhlijaa, joten siella voi kayda pulahtamassa, jos kaipaa viilennysta. Lampoa sen sijaan tarjoaa Haad Rinin erikoisuus: tulileikit. Rannalla voi hypata narua, hyppia renkaan lapi tai limbota. Kaikki leikkiin tarvittavat esineet tietysti roihuavat tulta, kuten alla olevan kuvan hyppynaru. Tasaisin valiajoin, noin neljankymmenen metrin etaisyyksin, on merkkeja "Clinic" tai "Doctor'. Erikoistuneet palovammoihin, eika ihme. Palojalkia kutsutaan Ko Phanganin tatuoinneiksi, aivan kuten skootterionnettomuuksista saatuja naarmuja tai pahempia haavojakin. Molemmat ovat yleisimpia haavereita, joita saarella sattuu ja poikkeuksetta joka kadun kulmassa nakee pari-kolmekymppisia matkaajia, joiden raajoista joitakin paikkoja peittaa valkoinen side.

Silla viisiin! Ei sitten muuta kuin menoksi. Lippuja vaan Finskilta ja tanne sekaan, kylla mahtuu! Ko Phanganilla on bileita joka paiva, kun paikan valitsee siten. Suurin osa juhlista menee kuun kierron mukaan: on shiva moonia, half moonia, full moonia, dark moonia ja vaikka mita.

Nyt jos ollaan rehellisia, viivyimme tuolla rannalla vajaan tunnin. Ihmettelimme menoa silmat pyoreina, pudistelimme paatamme, joimme tuon mojiton ja toiset omat drinksunsa, otimme kuvia ja lahdimme pois. Taksikyyti omalle kivalle ja hiljaisemmalle rannalle, kaverit koolle, musiikkia taustalle ja juttu lensi taas koko mukavan illan ja yon. Nautin itse eniten siita, etta saan olla rauhassa suurimman osan ajasta, mutta jos aktiviteettia kaipaa, sita on tarjolla lahettyvilla. Haad Rin ei vain minulle ollut sita aktiviteettia. Rehellinen mielipiteeni paikasta oli yksinkertainen mita vittua?

Jouluaatto Thaimaassa taittui siis siten. Seuraavana paivana nautiskeltiin taas ensimmaisen kappaleen kuvauksen mukaisista puuhasteluista ja syotiin maittava grilli-illallinen viereissessa ravintolassa. Kylla pari paivaa tikussa pyorinyt ja paistunut porsas oli aivan joulukinkun veroista.

Tana aamuna jai taakse Ko Phangan ja siirryin saariryppaan kolmannelle saarelle. Kun tanne oli tulossa porukkaa, ajattelin, etta mikapa siina! Puolen tunnin venematkan paassa oli siis Ko Samui. Ensivaikutelma naurattaa, huvittaa, ihmetyttaa. Olen saarella, josta on tulossa Thaimaan seuraava Pattaya tai Phuket. Kahden viikon hiljaisuuden jalkeen tama voi olla oikein mukavaa. Uusi vuosi on umpaten taynna pienilla Ko Lantan ja Ko Phi Phin saarilla, jossa raharikkaat turistit tapaavat liikkua, joten kokeilen sita suuntaa vasta muutaman paivan paasta. Viela ehtii hetkeksi sinne ennen paluuta Bangkokiin.

Ko Samuin raporttia seuraa..... Keep in touch!