Viimeinen Valitusvirsi

Bangkok, Bangkok, Bangkok.... Kaupunki, joka marraskuussa 2009 ahdisti, vitutti, itketti ja pelotti. Silloin saavuin ensimmaista kertaa Aasiaan, ensimmaista kertaa matkalle rinkan kanssa yhdessa kaverini Mikon kanssa. Saatiin majoitus Hollannin ajoilta tutulta vaihtokaveriltani Jaanalta, ja kun koko kaupunki ja ensikosketus Aasiaan oli outo, muistan Jaanan lohduttaneen matkaajaa seuraavalla lauseella: "Ensivaikutelma Bangkokista on kaaos, kamala ja hikinen helvetti, mutta mita enemman sita oppii tuntemaan ja tarkastelemaan, sita enemman huomaa, etta kyseessa on hallittu kaaos ja sita oppii rakastamaan." En voisi enempaa kompata Jaanaa tanaan. Nautin Bangkokin vilinasta, aanista, tuoksuista, ihmisista, paikoista. 11 miljoonan ihmisen asuttama kaupunki ei jata kylmaksi.

Hieman ennen auringonlaskua....

Ja sen aikaan. Kuvattuna Golden Mountain-temppelilta.

 Mutta jos palataan viela takaisin lauantaihin ja matkaani Koh Lantalta tanne paakaupunkiin.. Junamatka alkoi iltapaivalla puoli kahdelta ja tiedossa oli siis 16 h matkustamista raiteilla. Paikka ylapedista irtosi hintaan 570B eli 14,50 euroon. Pedit laskettiin alas iltakahdeksan aikaan eli ennen aamuviiden heratyskaskya ehtii nukkua mukavasti, jos uni tulee. Kahdeksaan saakka seuraa minulle piti tapaamani canadalaisnainen, joka oli asunut viimeiset 3,5 vuotta Japanissa tyoskennellen englannin opettajana. Japanin kulttuurista kiinnostuneena tunnit vierahtivat nopeasti, kun sain kuulla monia tarinoita ja faktoja japanilaisesta elamantyylista. Tassa taas korostui pointti, joka matkustamisessa on hienoimpien asioiden joukossa: ihmiset, joita tapaat ja tarinat, joita kuulet.

Ei sita tilaa nyt liikaa ole, mutta kylla siella parjaa...

Aamuvarhaisella paasin tuktukilla katevasti haluamaani osoitteeseen, guest housen huoneeseen ottamaan viela pari tuntia unta ennen markkinahulinaa. Lahdin nimittain toistamiseen Chatuchakin viikonloppumarkettiin. Edellisen tarinan marketista voi vielakin lukea vanhasta blogista taalla. Talla kertaa homma pysyi huomattavasti paremmin hanskassa eika tarvinnut haveta omaa tavarakuormaansa: ikava kylla tama tarkoittaa kotipuoleen sellaisia terveisia, etta tuliaislasti ei ole mitaan viime vuoteen verrattuna.

Seka maanantai etta tiistai kuluivat myos tasta Bangkokin hulinasta nauttien, vahan shoppaillen, syoden, elokuvateatterissa, istuskellen ja ihmetellen. Tanaan ostelin viimeiset kulutusjuhlan uhrit laukun painoksi ja ihmettelin meren elavia Ocean Worldissa Siam Paragonin ostoskeskuksessa. Kun vesipelkoinen naikkonen valttamatta halusi paasta jotenkin osalliseksi upeaa vedenalaista maailmaa, oli otettava muut keinot kayttoon. Nyt on enaa jaljella yksi pakollinen visiitti optikkoliikkeessa ja olen valmis pakkauspuuhiin ja nukkumaan. Tilailin silma- ja aurinkolasit maanantaiaamuna ja ne saa noutaa tunnin kuluttua liikkeesta. Kiinnostuneille tiedoksi; jos nakokykynne on kutakuinkin sama kuin sammakolla, suosittelen silmalasireseptin hankkimista ennen Aasian maihin lomalle lahtoa. Silmalasit saa kahdessa paivassa, laatu on erinomainen, liikkeissa asioiminen helppoa kun tyontekijat osaavat englantia melko hyvin, ja hinta tietysti edullinen.. Oma tilaukseni verottaa tilia 350 euroa - ja ei, en kitsastellut yhdessakaan valinnassa sangoissa tai linssien hionnassa.

Ti-di-di-di-di-di-di-di-di-di... jannitysmusiikkia. Hai on kylla komea ilmestys.

Ajatella, etta tama Ocean World on ostoskeskuksen alakerrassa! Kuka tietaa Vaasan Rewell Centerin johtajan nimen?.. Voisin soittaa ja heittaa pari kehitysehdotusta. Parkkihalli veks ja vahan vetta tilalle!

Tilintekoa voisi summata tahan muutenkin... Eli, se kysymys, joka esitetaan aina reissusta palaavalle: paljonko meni rahaa? Oma reissuni kesti siis viisi viikkoa ja matkustelin saarilla, joissa hinnat ovat hieman korkeammat kuin sisamaassa luonnollisesti siita syysta, etta kaikki tarvikkeet taytyy kuljettaa saarille maista. Majoitushintoja lukijat jo tietavatkin, sellaista 7-10 euroa olen maksanut yolta. Ruokaan kuluu paivassa mita tahansa parin euron ja parin kymmenen euron valilla. Paikasta toiseen siirtyminen on hintavaa, koska polttoaine on kallista. Summa summarum, tilin saldo on tonnin vahemman kuin tullessa. Tahan tuhanteen euroon on poka syoty, juotu, nukuttu ja tehty mita huvittaa. Jossain paikassa rahaa meni vahemman, tuli syotya paikallisia ruokia edullisella hinnalla, tuli luettu terassilla baarissa istumisen sijaan, jne. ja sitten taas toisissa paikoissa, kuten Ko Samuilla, elama laitettiin ranttaliksi eika mietitty yhtakaan setelia, jonka lompakostaan pois antoi. Tonniin ei sisally viimeisten paivien ostoshulinaa - silla ei ole mitaan tekemista matkustamisen kanssa, se tyydyttaa ainoastaan omia materialistisia himojani.

Edullisen ruoan vaihtoehtoja: ei kannata antaa muovituolien ja -astioiden hamata tai karsastaa kadun varren sijaintia - naissa ruoka on yleensa todella hyvaa ja hinnat edullisia.

Thaimaan maine halpana lomapaikkana on hieman harhaista. Kylla taalla rahaa saa menemaan niin paljon kuin sita lompakossa riittaa mutta elama onnistuu myos pienilla kuluilla. Valintoja, valintoja, valintoja.. Reissaajien piirissa puhutaan kahdesta kasitteesta: travelling ja holiday. Taman kuulin useasti, kun joku punnitsi valintoja kahden hintatason valilla - kyse saattoi olla viinilasillinen vs. paikallinen olut, huone jaetulla suihkulla ja vessalla vs. oma kylpyhuone tai halpa paistettu riisi+kana-annos vs. grillattu liha. Yksinkertaisesti kyse on siita, milla budjetilla matkaan on lahdetty. Toiset haluavat matkustaa pitkaan ja nain ollen valitsevat aina edullisimmat vaihtoehdot. Toiset, kuten mina talla kertaa, tietavat, paljonko tililla on rahaa ja antavat palaa sen mukaan. Budjetti on silti hyva olla, ettei tarvitse herata karuun todellisuuteen pankkiautomaatin luona, kun masiina ei anna setelin setelia ja matkaa olisi viela jaljella. Oma laskelmani oli, etta 30e saa paivassa kulua. No, 35 paivaa kertaa 30 euroa = 1050 euroa. Tuohon hintaan kun lisaa lento- ja junaliput, koko viiden viikon lomailusta piti maksaa 2000 euroa. Kylla on nyt sitten kiva menna maanantaina toihin tienaamaan...

Sellainen oli meikalaisen viimeinen valitusvirsi.. Aamulla heratyskello laulaa puoli viidelta, taksi noutaa tasalta ja kotimatka voi alkaa. Vastassa Helsinki-Vantaalla on ystava talvitakin ja -kenkien kanssa odottamassa, aikaa on mukavasti suuuuuurelle kahvikupilliselle ennen junaan nousemista. Viela jos Kimami voisi hakea ruisleipaa kaupasta niin kotiinpaluu olisi taydellinen? Ja Finnair lentaa, lentaa ajallaan, ei hukkaa laukkuja, VR ei myohasty tai tormaa hirveen, mutta se nyt olisi jo liikaa vaadittu...

Kiitos jokaiselle lukijalle mukana olosta. Kiva, kun olette lukeneet tarinointiani! Pian nahdaan, mussukat. Kiitan ja kumarran, matka oli jalleen kasittamattoman upea. Jos siella joku reppumatkalle halajava Aasiasta unelmoiva tata lukee ja miettii, rohkaistuisiko lahtemaan yksin, sanon etta tartu hetkeen, lahde, koe ja ela, nauti ja ihmettele. Aina voi palata takaisin.
"Ihminen katuu enemman asioita, joita jatti tekematta kuin niita, joita teki."

Ruokaa, Ei Aseita

Hyva ruoka, parempi mieli. Siina on kylla elaman suuria totuuksia katketty yhteen mainoslauseeseen. Meikalaisen paremmin tuntevat tietavat, etta siina vaiheessa, kun mun on nalka, alkaa huumori loppua kaikilta. Nalka voi yllattaa vartin varoitusajalla eika siina sitten paljon enaa naurata. Olen kylla hammastyttavan huono ihminen sietamaan tuota ihmismielemme voimakkainta tunnetta.

No, onneksi Thaimaassa ei ole pelkoa nalkiintymisesta. Ruoka on erinomaista ja terveellista, sita saa aivan joka paikasta ja se on edullista. Omia suosikkejani thaimaalaisessa keittiossa ovat papaijasalaatti, nuudelikeitot, keltainen curry seka kaikki, missa yhdistetaan kana, ananas seka cashew-pahkinat - se vain on sekoitus, joka ei kertakaikkiaan voi menna pieleen. Annoshinnat vaihtelevat paikasta riippuen: ilta-aikaan markkinoilta tai katukeitton kojusta ostettu ruoka maksaa noin 0,75-1,5 euroa, ravintolassa samasta sopasta maksetaan likipitaen tuplahinta. Katukeittioissa ruoka on yleensa paitsi hieman parempaa, myos tulisempaa. Ravintoloissa sen sijaan osataan jo varautua ulkomaalaisten herkkyyteen voimakkaille mausteille, joten niita vahennetaan ja tulisempaa makua haluavat loytavat mm. kuivatut chilit tai mausteiset kastikkeet ravintolan poydilta.


Ranskalaiskauneutta kolmessa sukupolvessa. Syntymapaivasankari keskella.

 Ruoasta on helppo puhua parin viime paivan jalkeen silla aikani on vierahtanyt sen parissa aika tiiviisti. Keskiviikkoiltana sain kutsun osallistua syntymapaivajuhliin guest housemme ravintolassa. Merkkipaivaansa juhli vanha ranskalaisrouva, jolle hanen tyttarensa ja vavynsa jarjestivat yllatysjuhlat. Pitkaan poytaan katettiin kaikenlaista hyvaa syotavaa ja vaki kutsuttiin koolle. Vietimme leppoisan ja mukavan illan hyvan ruoan, juoman ja keskusteluiden parissa.

Kokkikurssin opettajamme Paba kertoo thaimaalaiskeittion yrteista.

Eilen, torstaina, osallistuin jo mainitsemalleni kokkauskurssille. Kyseessa oli neljan tunnin rykaisy thaimaalaisen keittion saloihin tunnetussa 20-vuotisjuhlaa juuri viettaneessa ravintolassa, Roi Thaissa. Opastajanamme oli 20-vuotta kokkina tyoskennellyt mies, Paba, joka ei ollut ravintolakoulun penkkeja paljon kuluttanut, mutta tehnyt ruokaa elaakseen liki koko aikuisikansa. Neljassa tunnissa saimme kattavan tietopaketin thaimaalaiskeittion mausteista, tavoista maustaa ja koko ruoanlaiton ideologiasta. Kokeilimme perinteisen thaimaalaiskeittion keittovalineita ja maistelimme yhta ja toista. Opettajamme opastuksella valmistimme kolme ruokalajia:


Alkuruoka: tuoreita kevatkaaryleita ja inkivaaripohjainen kastike niille.



Sitten paastiin siihen pad thaihin, jonka jokainen Thaimaan kavija aivan pakostakin tietaa...



Ja viimeisena kalaa tamariinikastikkeessa. Jestas, etta oli hyvaa...

Kokkikurssi oli hauska kokemus. Vaikka ei mikaan keittion ihme olisikaan tai ruoanlaitto mitenkaan erityisesti ole intohimo, kylla kokkikurssille osallistuminen voi silti olla hyva ohjelmanumero lomalle! Kursseja jarjestetaan liki jokaisessa paikassa, jossa matkustajia vain on. Oman kurssini hinta oli 1350B eli 33,50 euroa. Silla sai neljan tunnin mittaisen kattavan kurssin, reseptit itselle mukaan, todistuksen kurssin kaymisesta, kolmen ruokalajin lounaan (tosin jos on oikein huono kokki, tama voi olla rangaistus) ja jalkiruoaksi hedelmia seka yhden 2,5 dl pakkauksen valitsemaansa valmista currya.

Jottei ruokakuvioista vahemmalle paassyt, lahdin viela eilen engantilaispariskunnan mukaan Time for Lime -nimiseen ravintolaan illalla. Kyseisen paikan ruoka on kuulemma tunnettu erinomaisuudestaan, enka voi kylla vastaankaan sanoa. Lisaksi paikan voitto menee lyhentamattomana paikallisen, vapaaehtoisvoimin toimivan Animal Rescue Centerin pyorittamiseen. Kuuden ruokalajin tasting menu oli hauska tapa syoda kattava illallinen: pienia annoksia, joista tuli kylla aivan tayteen, kun niita soi kuusi.... Eipahan paase talla kertaa kukaan sanomaan, etta olisi kiloja jaanyt reissukohteeseen, kun tulen kotiin.

Huomenna jaa Koh Lanta taakse. Pikkubussi noutaa minut aamuseitsemalta ja matka kay kohti Trangin kaupunkia, Thaimaan sisamaahan. Juna lahtee puoli kahden aikaan ja siita alkaa viidentoista ja puolen tunnin zuk-zuk-zuk-zuk-zuk-zuk-zuk-zuk-zuk... Pitakaa peukkuja, etten tipahda ylapedista!

Vapaa Ja Yksin

Oli pakko jakaa teidan kanssanne tama kuvasarja - niin huikaisevat olivat maisemat eilen. Mieleni lepaa Koh Lantalla. En voi kuin suositella taydesta sydamestani.


Sellaista ruotsalaisten valloittamalle Koh Lantan saarelle. Ihanaa olla valilla yksin. Lahdin matkaan viideksi viikoksi yksinani aika monestakin syysta. Paallimmaisena kaikista oli halu olla ja hengahtaa. Hektinen ja valilla ylisosiaalinen elama kuluttaa, ja itsekas hiljaisuutta kaipaava ihminen uupuu valilla kaikkeen haslinkiin. Reissu on ensimmainen yksin tekemani lomamatka, joten asiat olivat hieman outoja ja tuntuivat aluksi jopa pelottavilta. Mutta nain neljan viikon jalkeen voin sanoa, etten vaihtaisi paivaakaan pois. Vaikka reissulaukku pakattiin yksin ja varsinaista matkaa kuljen ihan itsekseni, en edes muista milloin olisin viimeksi ollut paivan puhumatta kenellekaan, tutustumatta kehenkaan. Matkailijoihin tutustuu, yhteisia mielenkiinnonkohteita on jo heti alkuunsa ainakin yksi, toisten kanssa vietetaan tunti tai pari, joidenkin kanssa hujahtaa yhtakkia viikko. Mutta nyt tarvitsee taas hengitystilaa... Koh Lanta vaikuttaa taydelliselta siihen tarkoitukseen. Aikaa on viela lauantaiaamuun.

PS. Varasin kokkauskurssin huomiselle. Kattaako matkavakuutus palovahingot?

Kaksi reittiä yksi suunta

Kirjoittaja varoittaa jo etukateen pitkasta ja puuduttavasta kertomuksesta, joten lukeminen vain omalla vastuulla. Kommenttiboxi ei ole avoinna valituksille.

Eihan se nyt mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Mutta hyvin kaytiin kuitenkin!
Tarkoituksenani oli suunnata Koh Phi Phin saarelle sunnuntaiaamuna, mutta kohtalo puuttui peliin, jos sopii kayttaa kenties kuluneinta mahdollista ilmaisua. Sunnuntaiaamuna laukku oli kylla pakattu ja seisoin kuudelta odottamassa taksikyytia, kun tanskalaiskaveri vaikeroi portaita alas ja ilmoittaa, ettei voi lahtea mihinkaan muualle kuin sairaalaan. Hanen matkansa oli tarkoitus suunnata Ko Taolle uudelleen sukeltamaan mutta moskiiton puremista alkanut harmiton vaiva aityi pahemmaksi tulehdukseksi. Lopputulos oli sunnuntain vaikeroiva, kuumeinen kaveri, joka hadin tuskin enaa kaveli jalallaan. Taytyy myontaa, etta mina jopa hetken mietin, etta lahden taksin mukaan ja kohti saaria, kunnes minuutin miettimisen jalkeen tajuntaan iski heratys, etta mita pirua? En kai mina nyt ketaan jata outoon paikkaan yksin selviamaan sairaalareissusta! Kaikki muut tuttavat olivat jo lahteneet, joten oli selvaa, etta ilmoitin guest housen respaan, etta kiitos mutta ei kiitos tanaan. Katsellaanpa huomenna uudelleen. Sitten lahdettiin taksilla International Hospitalia herattamaan. Kymmenen minuuttia myohemmin olimme herattaneet koko sairaalan henkilokunnan (vasyneet sairaanhoitajaystavani, jos nukuttaa, aina voi hakea toihin Thaimaahan!) ja jalkapuoli paasi tutkimuspoydalle laakarien naureskeltavaksi. Moskiiton puremien infektiot ovat niiden typerien palovammojen ja kolariruhjeiden jalkeen seuraavaksi yleisin syy tulla hoidettavaksi. Vaikka sita kuinka paljon toitotetaan, etta ala nyt hyva ihminen raavi sita puremaa paskaisilla sormillasi, ei sita usko... ei millaan, kun se kutittaa niin vietavasti.
Talla kertaa tanskalaisjannu selvisi pienella harmilla: sukeltaminen tietysti kiellettiin aivan ehdottomasti, matkaan annettiin uskomaton maara antibiootteja ja kipulaakkeita, kouraan lyotiin lasku (2500 B, 60 e) ja peraan puisteltiin paata. Saatanan turistit.

Joten, vastaisuuden varalle pari vinkkia: Anna niiden moskiiton puremien olla. Jos on pakko tehda sille jotain, levita tiikerisalvaa (tiger balm, myydaan ihan joka paikassa), puhalla, painele, piereskele vaikka mutta ala kynsi sita. Ala mene turistikeskuksen apteekkiin sen jo valmiiksi tulehtuneen puremasi kanssa vaan etsi laakari. Huonosti englantia puhuvat apteekkarit eivat paranna voiteillaan tilannetta todennakoisesti yhtikas mitenkaan, vaan kay niin kuin tassakin tapauksessa, kun laakari sairaalassa kysyi, onko haavakohtiin levitetty jotain ja tanskalaisjannu otti repustaan salvansa - laakarin kommentti oli tyhjentava "Just please STOP."


Olin aivan varma, etta se menetetty matkalippu oli yhta kuin menetetty 650 bathia (16,25e), joten menin ostamaan uutta lippua samasta paikasta seuraavalle aamulle. Sanat "changeable" tai "money back" ovat Thaimaassa normaalitilanteessa taytta hepreaa mutta talla kertaa emantamme onnistui yllattamaan matkaajat: minun lippuni vaihdettiin ilman eri kustannuksia seuraavalle aamulle ja tanskalaisjannu sai omastaan  rahat takaisin mutta joutui etsimaan tiketin Bangkokiin muualta.

Olen viime reissusta alkaen ajatellut, etta varaukset ovat aivan turhia: aina loytyy majapaikka, bussilippu, tilaa viela yhdelle.... Kunnes tama vuosi koitti. Ei, en vielakaan ole tehnyt ainoatakaan huonevarausta, enka aio tehdakaan, mutta matkalippujen kohdalla niin oli toimittava. Kun tanskalaisystava yritti saada junalippua laheisesta Surat Thanin kaupungista Bangkokiin, matkatoimiston neiti ilmoitti hymyillen, etta seuraava vapaa lippu on 9 paivan paasta. YHDEKSAN! Bussilipun onnistui saamaan hyvilla suhteille kahden yon paahan - talloinkin kyseessa oli yksi useista ylimaaraisista ruuhkabusseista, joiden lippuhinta oli luonnollisesti korkeampi. Tajusin oman tilanteeni siina samalla: halusin takaisin Bangkokiin sunnuntaiaamuksi, jotta ehtisin viela viikonloppumarkkinoille, mutta kuvio alkoi kuulostaa hieman hankalalta.. Koska oli paastava lahemmas Trangia, josta junani lahtisi matkaan, en malttanut odottaa paasya saarille selvittelemaan tilannetta.

Lauttamatkalla Koh Lantan saarelle.

Matka paasi alkamaan maanantaiaamuna ilman kuumehoureisia reissukavereita, joten nousin taksiin ja 10 tunnin (lue: vahintaan 12 h, ihan sama mita se neiti siella lipputoimistossa sanoi) matka saattoi alkaa. Kaikki sujui kuta kuinkin mutkitta. Mita nyt vaihdettiin bussia harva se hetki, kimakka aani huusi valilla Krabia, valilla Phuketia, valilla Koh Lantaa tai Phi Phia ja kuhunkin paikkaan halajavat seurasivat perassa. Mina luulin koko ajan haluavani Koh Phi Phille mutta mieli muuttui eraassa bussissa, kun vapaa istumapaikka loytyi paikallisen kaverin vieresta. 30-vuotias Pey on asunut vuosia Yhdysvalloissa, on kotoisin Bangkokista ja tyoskentelee nyt Koh Lantalla. Pey omistaa internet-kahvilan ja auttaa lukuisia turisteja: hanella nimittain lienee paras mahdollinen tieto koko saaren palveluista ja majoituksista - tyyppi on kirjoittanut taskupokkarikokoisen oppaan saaren tarjonnasta. Ilmainen opas aukeaa netissa (taalla) ja kirjoja on saatavilla saarelta ja satamista. Kun ystavallinen jannu alkoi sitten jutella uuden vieruskaverin kanssa bussissa, ja kuuli, etten mina ole varannut majoitusta Phi Philta mutta sinne olisin kovasti paatani  tunkemassa, tarttui Pey puhelimeen ja pirautti parille ystavalleen. Kuulin, etta saari on niin taynna, etta ihmiset ovat viimeisina oina nukkuneet rannoilla, ravintoloissa, missa vain tilaa on ollut. Hinnat ovat jopa kuusinkertaistuneet: surkea huone, joka ennen maksoi 500 B on nyt jopa 3000 B! Eihan se tietenkaan ole hullu joka pyytaa....
Siina bussimatkalla sitten laitettiin suomityton matkakuviot uusiksi. Paatin koettaa vaihtaa viimeista lauttatikettiani Koh Lantan saarelle - ja se onnistuikin paikallista kielta osaavan herran avulla helposti, ja menna hiljaisemmalle rannalle rentoutumaan viela ennen hulinapaivia Bangkokissa. Pey soitteli minulle ja parille muulle matkustajalle majoitusta ja jarjesti minulle viela junalipunkin lauantaille.

Tasta perussiistista guest housesta irtosi simppeli huone 7,5 eurolla yolta. Ja mika parasta? Heraan aaltojen aaniin: ikkunani on rantaan pain.

Taalla, naissa maisemissa, pitaisi viettaa aikaa lauantaiaamuun saakka. Kukonlaulun aikaan pitaisi sitten taas nousta ja lahtea suorittamaan yksi era 20h matkustamista. Mutta siihen asti... ei paskemmat oltavat.

Koh Lanta Klong Nin Beach.

Nyt taytyy varmistella junalipun toimitus- tai noutokuviot, loydettava uusi kirja luetun tilalle, kysella kokkauskurssia huomiselle ja otettava oooooikein rento asento joistakin noista rantatuoleista. Palaillaanpa viela viikon aikana!

Apinatarhaan

..eika ikina pois, kuten Neumann sanos. Mun oli kylla paastava poiskin. Apinat on ahdistavia.. Vahan niin kuin iso lauma adhd-lapsia.


Ko Samuin viikko on kulunut niin nopeasti, etta hammastyttaa. Taytyy sanoa, etta turistirysassa on ehdottomasti puolensa. Parin viikon makoilemisen jalkeen huvitti nahda, tehda ja kokea. Juuri sita Ko Samui pystyi tarjoamaan innokkaalle matkaajalle, joka oli saanut jo tarpeekseen riippumatosta ja rantapalmun katveesta! En itse viihtyisi taalla enaa pidempaan, liki viisi kokonaista paivaa alkoi olla jo maksimimaara, mutta siksi aikaa paikka oli loistava.

Chaweng Beachin paakatu.

Sanan "turistirysa" kaytto arsyttaa joitakin, ja tiedostan sen. Oma luokitukseni sanan kaytolle on aikalailla tuo ylla nakyva kuva. Taalta loytyy PizzaHutia, McDonalsia (24/7 auki tietenkin.. ja delivery, jos ei jaksa itse hakea!), Subwayta, Starbucksia, futisbaareja innokkaille potkupallon kannattajille, varmaan jokaisen maan kotiruokaa tarjolla (suomalaisversiota edustaa Sibelius-ravintola, jossa en nyt kylla talla kertaa vieraillut, joten kokemuspohja paikasta nolla), jne... Ymmartanette, mita ajan takaa. Mutta kolikolla on kaantopuolensa. Kun selkaan alkoi ilmestya makuuhaavoja parin viikon loysailysta, oli pakko saada aktiviteetteja. Ko Samui tarjosi meille viiden viime paivan aikana mm. apinateatteria, thai boxingia, shoppailua, helkkarin hyvaa ruokaa, pitkia kavelyretkia, kalastajakylavierailua, paikallisen supermarketin hammastelya...

Laheisen Fisherman's Villagen kierreltyamme tutkimme karttaa ja bongasimme sielta Monkey Theaterin. Ei hitto, sehan oli nahtava. Kartassa etaisyys naytti kovin lyhyelta, joten viitattiin huuteleville taksikuskeille kinnasta ja paatettiin suorittaa matka jalkaisin. Well, note to myself: ala luota karttaan, joka on piirretty vahan sinne pain. Kiva tietysti, kun saasti sen euron ja hikoili kolmenkymmenen asteen lammossa keskipaivalla reilun tunnin niin etta paassa suhisi, kun perille paasi. Mika vesipullo?

Perilla odotti vahan puskissa piilotteleva apinateatteri, joka luonnollisesti ryosti melkoisen hinnan lipuillaan, mutta kun sinne asti oli raahauduttu, lippu oli ostettava (300B, 7,5e). Itseasiassa apinateatteri oli ainakin itselleni hieman sivuosassa silla keskityin kovin paljon muuhun. Taman suuren perheen pihamaa oli taynna kaikenlaista pyorijaa. Okei, kolmisen kymmenta apinaa paaosassa mutta mahtui mukaan myos porsas, pari krokotiilia, riikinkukko ja pari muuta erikoista hoyhenelajaa. Mikas siina, ihan leppoisia pikkukotielaimia.

Lipun hinta oli yhdentekeva samassa, kun minulle hihkaistiin saaren pienimmasta apinavauvasta ja tarjottiin sita syliin. Siina se pallopaa makasi kadellani pitkan tovin.

Mista voin hankkia oman apinavauvan? Jos joku tietaa, ota yhteys tiina.l@apinavauvalovers.com

Roc'n'roll baby, yeah!

Apinateatterin lisaksi olemme paasseet osallisiksi urheilujuhlaa. Ei, emme istuneet brittipubissa Manua kannustamassa, vaan lahdimme katsomaan jotain niin perinteista thaimaalaista urheilua, kuin olla ja saattaa. Kyseessahan oli siis tietysti Muay Thai eli thaiboxing. Toisen rivin paikat aivan ringin vierelta maksoivat 1350 bathia (n. 33,50e) per istuva persus. Elamys oli koko rahansa arvoinen! Hitto, mika tunnelma stadionilla oli, kun tuhatpainen yleiso kannustaa omiaan, paikassa on kuuma kuin huonosti lammitetyssa ruotsalaisessa saunassa, ilma on tupakansavusta katkera ja paikalla oleva orkesteri soittaa tunnelmamusiikkia. Kyseessa oli joku kauden finaali, joten tunnelma lienee parempi kuin normaalissa turnausillassa, mutta tanne lahtijoille suosittelen kokemusta koko sydamestani.

Kiire vauhdittaa taman kertaista postaustani. Sovittu tapaamisaika alkaa kolmen minuutin kuluttua, on siis juostava. Ko Samui jaa taakse huomenna kun heratyskello laulaa 05.30 ja puolta tuntia myohemmin taksi noutaa minut guest houselta. Tiemme tutuiksi tulleiden ystavien kanssa eroavat taas. Me-muoto kirjoituksessani viittaa seuraani - olen todennut, etta tanskalaisethan ovat ihan kunnon ihmisia.
Oma tieni kay kohti Koh Phi Phin kuvan kaunista saarta. Katsotaan, saako suomitytto majoitusta vai taytyyko ruveta kayttamaan mielikuvitusta... paikka saattaa olla viela joulun ja uuden vuoden jaljilta taynna. Janna nahda.

Vuoden 2011 ensimmaiset minuutit. Mina ja Margarita. 

Ylla olevan kuvan myota terveisia kotiin: uuden vuoden juhlinta ei lahtenyt lapasesta, olen hengissa ja kovin terve, talla kertaa ei varastettu kameraa tai puhelinta, enka ole torttoillyt muutenkaan niin etta pitaisi ruotsalaiseksi itsensa valehdella.

Oikein hyvaa alkanutta vuotta jokaiselle lukijalle!