Apinatarhaan

..eika ikina pois, kuten Neumann sanos. Mun oli kylla paastava poiskin. Apinat on ahdistavia.. Vahan niin kuin iso lauma adhd-lapsia.


Ko Samuin viikko on kulunut niin nopeasti, etta hammastyttaa. Taytyy sanoa, etta turistirysassa on ehdottomasti puolensa. Parin viikon makoilemisen jalkeen huvitti nahda, tehda ja kokea. Juuri sita Ko Samui pystyi tarjoamaan innokkaalle matkaajalle, joka oli saanut jo tarpeekseen riippumatosta ja rantapalmun katveesta! En itse viihtyisi taalla enaa pidempaan, liki viisi kokonaista paivaa alkoi olla jo maksimimaara, mutta siksi aikaa paikka oli loistava.

Chaweng Beachin paakatu.

Sanan "turistirysa" kaytto arsyttaa joitakin, ja tiedostan sen. Oma luokitukseni sanan kaytolle on aikalailla tuo ylla nakyva kuva. Taalta loytyy PizzaHutia, McDonalsia (24/7 auki tietenkin.. ja delivery, jos ei jaksa itse hakea!), Subwayta, Starbucksia, futisbaareja innokkaille potkupallon kannattajille, varmaan jokaisen maan kotiruokaa tarjolla (suomalaisversiota edustaa Sibelius-ravintola, jossa en nyt kylla talla kertaa vieraillut, joten kokemuspohja paikasta nolla), jne... Ymmartanette, mita ajan takaa. Mutta kolikolla on kaantopuolensa. Kun selkaan alkoi ilmestya makuuhaavoja parin viikon loysailysta, oli pakko saada aktiviteetteja. Ko Samui tarjosi meille viiden viime paivan aikana mm. apinateatteria, thai boxingia, shoppailua, helkkarin hyvaa ruokaa, pitkia kavelyretkia, kalastajakylavierailua, paikallisen supermarketin hammastelya...

Laheisen Fisherman's Villagen kierreltyamme tutkimme karttaa ja bongasimme sielta Monkey Theaterin. Ei hitto, sehan oli nahtava. Kartassa etaisyys naytti kovin lyhyelta, joten viitattiin huuteleville taksikuskeille kinnasta ja paatettiin suorittaa matka jalkaisin. Well, note to myself: ala luota karttaan, joka on piirretty vahan sinne pain. Kiva tietysti, kun saasti sen euron ja hikoili kolmenkymmenen asteen lammossa keskipaivalla reilun tunnin niin etta paassa suhisi, kun perille paasi. Mika vesipullo?

Perilla odotti vahan puskissa piilotteleva apinateatteri, joka luonnollisesti ryosti melkoisen hinnan lipuillaan, mutta kun sinne asti oli raahauduttu, lippu oli ostettava (300B, 7,5e). Itseasiassa apinateatteri oli ainakin itselleni hieman sivuosassa silla keskityin kovin paljon muuhun. Taman suuren perheen pihamaa oli taynna kaikenlaista pyorijaa. Okei, kolmisen kymmenta apinaa paaosassa mutta mahtui mukaan myos porsas, pari krokotiilia, riikinkukko ja pari muuta erikoista hoyhenelajaa. Mikas siina, ihan leppoisia pikkukotielaimia.

Lipun hinta oli yhdentekeva samassa, kun minulle hihkaistiin saaren pienimmasta apinavauvasta ja tarjottiin sita syliin. Siina se pallopaa makasi kadellani pitkan tovin.

Mista voin hankkia oman apinavauvan? Jos joku tietaa, ota yhteys tiina.l@apinavauvalovers.com

Roc'n'roll baby, yeah!

Apinateatterin lisaksi olemme paasseet osallisiksi urheilujuhlaa. Ei, emme istuneet brittipubissa Manua kannustamassa, vaan lahdimme katsomaan jotain niin perinteista thaimaalaista urheilua, kuin olla ja saattaa. Kyseessahan oli siis tietysti Muay Thai eli thaiboxing. Toisen rivin paikat aivan ringin vierelta maksoivat 1350 bathia (n. 33,50e) per istuva persus. Elamys oli koko rahansa arvoinen! Hitto, mika tunnelma stadionilla oli, kun tuhatpainen yleiso kannustaa omiaan, paikassa on kuuma kuin huonosti lammitetyssa ruotsalaisessa saunassa, ilma on tupakansavusta katkera ja paikalla oleva orkesteri soittaa tunnelmamusiikkia. Kyseessa oli joku kauden finaali, joten tunnelma lienee parempi kuin normaalissa turnausillassa, mutta tanne lahtijoille suosittelen kokemusta koko sydamestani.

Kiire vauhdittaa taman kertaista postaustani. Sovittu tapaamisaika alkaa kolmen minuutin kuluttua, on siis juostava. Ko Samui jaa taakse huomenna kun heratyskello laulaa 05.30 ja puolta tuntia myohemmin taksi noutaa minut guest houselta. Tiemme tutuiksi tulleiden ystavien kanssa eroavat taas. Me-muoto kirjoituksessani viittaa seuraani - olen todennut, etta tanskalaisethan ovat ihan kunnon ihmisia.
Oma tieni kay kohti Koh Phi Phin kuvan kaunista saarta. Katsotaan, saako suomitytto majoitusta vai taytyyko ruveta kayttamaan mielikuvitusta... paikka saattaa olla viela joulun ja uuden vuoden jaljilta taynna. Janna nahda.

Vuoden 2011 ensimmaiset minuutit. Mina ja Margarita. 

Ylla olevan kuvan myota terveisia kotiin: uuden vuoden juhlinta ei lahtenyt lapasesta, olen hengissa ja kovin terve, talla kertaa ei varastettu kameraa tai puhelinta, enka ole torttoillyt muutenkaan niin etta pitaisi ruotsalaiseksi itsensa valehdella.

Oikein hyvaa alkanutta vuotta jokaiselle lukijalle!