Elo Bangkokissa kay vahiin. Tanaan otan bussin alleni ja matkustan viisitoista tuntia paastakseni Ko Taon saarelle. Yo siis kuluu bussissa ja jossain venesatamassa odotellen. Aikomus oli jaada odottelemaan Mikkoa saapuvaksi mutta ko. Burman matkaajaan ei saada yhteytta, enka tieda, milloin Mikko haluaa lahtea, paatin nostaa kytkinta.Alkoivat kaupunkikuviot ahdistaa. Ei tanne olla Bangkokiin tultu hikiseen kaupunki-ilmaan seisoskelemaan!
Vaikka, on taalla ollut mukavaakin. Lauantaina lahdin oikein perinteisten turistikohteiden ytimeen: Grand Palaceen. Kyseessa on siis lahella Bangkokin keskustaa sijaitseva Thaimaan kuninkaan palatsi ja temppelialue (Wat Phra Keo). 1782 vuonna rakennettu alue on kylla erityisen vaikuttavan nakoinen ja parin korttelin alueella riittaa kylla katseltavaa! Palatsi on toiminut kuninkaan kotina 150 vuoden ajan, mutta nykyaan paikassa nahdaan siniverta lahinna parin tarkeimman juhlapyhan aikaan. Kunkulla taitaa olla paremmat putiikit jossain muualla....
 |
| Kivahan taalla on koyhan elella.... |
Jo viime reissun aikana kirjoitetussa blogissa tuli mainittua, etta me ei Mikon kanssa sitten varsinaisesti oltu mitaan kulttuuri-ihastelijoita, kun nuo temppelit tuntui kaikki olevan vahan samaa huttua. Kyllahan tassa nyt on taas nahty kullan kimallusta, jalokivien saihketta ja pienta tihrustelua. Kaikki kunnia tekijoille, mutta useimmat kohteet on vaan "same shit in different package."
 |
| Wat Prha Keo eli sen overihintaisen buddhan koti... |
Kuninkaan palatsin lisaksi alueella oli siis temppeli, jossa oli jo 1400-luvulta peraisin oleva smaragdibuddha. Kuvaa siita ei saanut luonnollisesti ottaa, jotta pari kioskia voisi alueella ja sen ulkopuolella myyda siita ylihinnoiteltuja postikortteja. Ei, en ostanut. Olen nahnyt tahan mennessa noin kuusisataa buddhaa ja ne nayttavat kaikki samalta. Tama vain sattui olemaan hiton vanha ja hiton arvokas - ensi lauantain lottovoittaja ei voi ostaa sita edes tunniksi vuokralle brassaillakseen. Taman lisaksi alueen museosta loytyi kaikenlaista kraasaa, joka kertoi kuningasperheesta muutamia seikkoja: heilla on naemma kaikilla ollut vain yksi paallimmainen harrastus, nimittain keraily. Kaikki mika kiiltaa, on jees. Ja kaikki, minka voi valmistaa helmesta (kuten sohvan. Kylla, sohvan), on myos jees. Myos astiastot ovat olleet kuningasperheiden mieleen - suosiossa olivat kristallit seka posliinit, joista suosituimpia eurooppalaiset seka kiinalaiset tyylit. Loppujen lopuksi, meidan harakan piirteita omaavalla isalla olisi nakojaan paljon yhteista puhuttavaa Thaimaan kuningassuvun kanssa.
 |
| Kaunista on kaikki mika kiiltaa ja kimaltaa.. |
 |
| ...tai saihkyy vareissa! |
Kuninkaasta ei jotenkin voi puhua tarpeeksi puhuessaan Thaimaasta - kunhan puhuu siita muualla kuin paikallisten kuullen, silla vaarin ymmarretyksi tulemisen vaara on toki suuri kielimuurin edessa, eika mielipidevirheisiin ole varaa: silloin nimittain kay huonosti. Eras jannu oli kuulemma paattanyt taalla tovi sitten viskipaissaan avautua ja mollasi kuninkaan erityisen painavin sanakaantein - ja lopputulos oli melko lahella lopullista lahtoa, kun mies piestiin sairaalakuntoon. Nykyinen kunkku on syntynyt jo vuonna 1927, ja hallinnut maata vuodesta 1946. Jos asiaa tarkastelee realistisesti, ukon loppuhan on lahella, olkoot kuinka Jumalasta seuraava jos tahtoo. Koko maa kaytannossa katsoen pelkaa joskus tulevaa suru-uutista silla manttelijan perija ei ole pidetty mies, toisin kuin valtaistuimella talla hetkella istuva herrasmies. Mikon kanssa ollaankin usein spekuloitu, mita tulee tapahtumaan, kun kuningas heittaa lusikan nurkkaan. Todennakoisesti mikaan ei missaan liiku ainakaan viikkoon. Maa tulee menemaan aivan sekaisin. Tamanpa vuoksi onkin hyva toivoa, etta mitaan suru-uutisia ei tule seuraavaan kuukauteen. Long Live the King! kuten taalla julistetaan jatkuvasti.
Kuningasfuurujen lisaksi olen nauttinut seurasta: Bangkokiin saapui tuttava viime reissulta ja olemme viettaneet pari paivaa tassa kuljeksien. Kivaa, kun on ollut juttuseuraa! Olen tavannut myos muita mielenkiintoisia matkaajia, ja nahnyt jopa pari tuttua naamaa viime kerralta - piirit ovat kovin pienet taalla naissa ympyroissa.
Nyt kiitan tata jotain hyvantekevaisyysjarjestoa ilmaisesta internetin tarjoamisesta ja painelen hakemaan reppuni. On aika hengailla viela hetki Khao Sanin sykkeessa, syoda pad thai katukojusta ja istua jaateelle katsomaan ihmisvirtaa, tai friikkisirkusta, kuten nakymaa voi valilla kuvailla. Palaan saarelta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti