Niin kaunis on hiljaisuus

Paratiisissa kaikki hyvin vaikka Mikko saapuikin paikan paalle muistuttamaan, miksi emme reissaa yhdessa. Ei kai, en ole tosissani. Aijahan on hyvaa seuraa, ja on mukavaa, kun on joku jolle jutella omalla kielellaan, tuttu ihminen, jonka kanssa on yhteisia aiheita, tuttuja ja aallon pituus, jolloin ei aina tarvitse selittaa kaikkea juurta jaksain. Eilen aamulla Mikko pamahti siina kymmenen jalkeen guest houselleni. Turistiin siina tovi, majoituttiin molemmat mun huoneeseen, kun sinne mahtuu mukavasti: jokaisessa huoneessa nimittain oli joka tapauksessa kaksi erillista sankya, vaikka ottikin yhden hengen huoneen. Kustannukset puoliintuivat siina samalla, enaa oleilu maksaa vitosen yolta.

Paiva hengailtiin rannan tuntumassa. Iltapaivalla Mikko naytti reitin pienen maen ylitse kauniille rantapoukamalle, jossa vesi oli puhtaampaa. Chalok Ban Kaon ranta on ihan kiva katsella, ja uimassakin voi toki kayda, mutta vesi ei ole kaikkein puhtainta nain majoituspaikkojen edessa.

Iltasella istuskeltiin huoneemme terassilla oluella. Viereiseen huoneeseen oli majoittunut uusi asukas ja aloimme toki jutella yksinaiselta nayttavalle juipille. Jannu osoittautui 23-vuotiaaksi tanskalaiseksi Anthonyksi. Mukava kaveri siirtyi sitten siihen meidan terasille juttelemaan ja jestas, taas sai kuulla tarinan, joka jaa mieleen. Kaveri oli nimittain ollut juuri 10 paivaa kestavalla meditaatiokurssilla. Homman nimi oli se, etta herra A maksoi 2000 bathia (50 euroa) paastakseen puoleksitoista viikoksi luostariin olemaan hiljaa. Paivaohjelmaan kuului aamuheratys kello 04.00, kaksi ruokaa: aamupala klo 08. ja lounas klo 12.30., viisi meditointiharjoitusta paivassa ja ainoana keskusteluhetkena oli paivittainen juttuhetki munkin kanssa, mutta keskusteluaihe oli tiukasti rajattu meditointiin ja siihen liittyviin asioihin. Ruokana tarjoiltiin vain ruskeaa riisia ja kasviksia. Sanky oli matto betonin paalla ja tyynyna muotoiltu puukalikka. Koko viikon aikana ei saanut lukea, kuunnella musiikkia, tupakoida, tehda kaytannossa katsoen yhtikas mitaan muuta kuin ajatella. Kirjoittamista ei suoralta kadelta kielletty, mutta ei sita suositeltukaan. Kuuntelin tarinaa silmat teelautasen kokoisina ja taysin poyristyneena. Mita hittoa? Joku maksaa tasta? Ja tekee taman vapaaehtoisesti?
Vaikka toisaalta... Mietin jo konseptin varastamista Suomeen, mutta kutsuisin sita 10 paivan tehodieetiksi. Hintaan vahintaan yksi nolla lisaa ja mainos lehteen otsikolla "Laheta vaimosi tai aviomiehesi hiljentymaan. Laihtumistakuu."

Mita tahan nyt sanoisi? Voisi ne asiat huonomminkin olla?

Odotin, etta olisin tanaan nahnyt kunnon rankan sateen, mutta ehei. Tummat pilvet nousivat saaren paalle jo puolen paivan jalkeen, ja ukkonen jyrahteli jo aiemmin, mutta taivas aukesi pariksi tunniksi vasta neljan aikoihin. Sade pysyi maltillisena kuitenkin. Hyva niin - ilma on nyt kovin paljon raikkaampi! Puoli yhdeksalta illalla laheisella rantaterassilla olisi kaksi trubaduuria soittelemassa. Kuulin heidan musiikkiaan jo keskiviikkoiltanakin ja lahdetaan tanaan porukalla uudelleen, mikali saa pysyy poutaisena.

Olen viime paivina koettanut tehda jonkinlaista selkoa reittisuunnitelmastani. Sita kun ei kaytannossa katsoen ole. Tiedan, etta tasan neljan viikon paasta istun lentokoneessa matkalla kotiin mutta mita siihen saakka? Taidan hengailla taalla Ko Taon saarella viela alkuviikkoon saakka ja siirtya sitten seuraavalle saarelle. Ko Tao - Ko Phangan - Ko Samui muodostavat kolmen saaren ryppaan, ja kaikissa riittaa kuulemma nahtavaa ja kauniita rantoja. Joulun aion viettaa Ko Phanganin saarella. Kas, edes yksi suunnitelma valmis!
Pyorittelen mielessani yha tuota Malesiaa, mutta selkealla muslimienemmistollaan maassa on hieman tarkempaa tuon pukeutumisen kanssa. Polvien ja olkapaiden tulisi olla aina peitettyna, mutta kun lampotila huitelee +30 asteen hujakoilla, ei tee mieli vetaa pitkia housuja jalkaansa.

Loppukevennyksena haluan kertoa rakkaalle pikkusiskolleni, etta nimesi on kovin tunnettu Thaimaassa. Kaikki tietavat Paula Paskapaperin.

Taustalla on todiste siita, etta olen uinut.