Taivas On Kirkas Ja Napakka

Toiseksi viimeinen ilta. Lähtökuopissa, kun äsken tuli pakkailtua.. Ei tälläkään kertaa ihan rinkka riittänyt vaan tuli ostettua kolmas matkalaukku, tällä kertaa pienin kylläkin. Pian mulla on maatuskamainen kokoelma vetolaukkuja. Vuokraan niitä sopuhintaan! Ostosten kannalta homma on pysynyt hanskassa, kun on pitänyt vaihtaa paikkaa säännöllisin väliajoin: ei tule hommattua mitään typerää puista seinäkoristetta ensimmäisestä kohteesta (mä kuulen, miten Mikolle menee nyt herne-maissi-paprikaa nenään, koska se teki juuri noin Laosissa pari vuotta sitten ja sitten rehaili sitä puumuottia pitkin Aasiaa muutaman kuukauden).

Miten tässä taas näin kävi?...

Hong Kong on ollut Filippiinien uinuvan ja romantiikan täyteisen ilmapiirinsä jälkeen aivan upea kaupunkikohde. Se 24/7 täynnä elämää, vilskettä, ääniä, hajuja ja ihmisiä. Hong Kong sijaitsee siis eteläisessä Kiinassa, ja on oikeastaan maan erityishallintoalue. Ei oikein omansa, ei oikein Kiinaakaan? Hassu yhdistelmä - en minä tiedä, mitä tästä sanoa, KVG. Mä vaan tiedän, että täällä on seitsemän miljoonaa vinoa silmäparia ja ne asuu aivan saakelin pienellä alueella. Eli asukastiheys on jotain ihan tajutonta (wikipedia sanoo että 6 668 asukasta neliökilometrillä) - ja sen kyllä huomaa. Olo on joka kadulla ja risteyksessä kuin Provinssirockin poistumisväylällä illan päätähden lopetettua. Outoa kyllä, siihen tottuu aika nopeasti. Pian sitä osaa sokkeloida ihmismassan läpi hermoja menettämättä ja huomaa tekevänsä ennätyksiä kolmen korttelin matkalla: vain kymmenen minuuttia!

Eikö kenellekään muulle tulisi tästä mieleen vuoristorata?

Matka huipulle käy ehkä rystyset valkoisena mutta näkymät salpaavat hengen.

 Hong Kong on tarjonnut tälle matkaajalle lähinnä ihan niitä perusturistinähtävyyksiä eli esimerkiksi Victoria Peakia, Hong Kongin saaren korkeinta kohtaa upeine näköaloineen. Sinne puksutettiin pienellä raitiovaunulla varmaan 45 asteen kulmassa. Muutama tunti kului aika leppoisasti ihmetellen maisemia, vieraillen Madame Tussaudsin vahakabinetissa ja ihan vaan nojaten taakse päin korkealla kahvilassa ja nauttien. Tiketit reissulle kannattaa ehdottomasti ostaa etukäteen esimerkiksi omalta hotlalta: saa sekä muutaman euron hinnasta veks että välttää esimerkiksi lauantaina näkyneen noin kahden ja puolen tunnin jonotuksen pelkälle lippuluukulle. Jonoa nyt oli kyllä joka paikassa, eikä ihme, kun kyse on suurimmasta turistivetonaulasta koko Hong Kongissa, mutta kylmiä hermoja, paljon huumoria eikä minkään valtakunnan kiirettä niin hyvin menee. Lippupaketin - raitiovaunun, vahakabinetin ja sky terracen, eli parhaimman näköalapaikan vierailun, hinnaksi tuli 20 euroa. Peakin lisäksi on tullut sompailtua ihan muuten vaan ympäri kaupunkia markkinoilla, ostoksilla, parturissa, syömässä hyvin, lautassa ihmettelemässä paikkaa hieman ulkoa päin, jne. Olen nauttinut hyvästä seurasta ja ihanasta ilmapiiristä niin täysin siemauksin ettei edes ketuta tulla kotiin. Seitsemän viikkoa ja päivä päälle on nyt pulkassa. On se nyt jo sitten aikakin palata todellisuuteen: työt odottavat, koti kutsuu, arki täyttyy tavanomaisista asioista ja ystäviä nyt on aina ikävä.

Toimitus ei kaipaa kommentteja. Mun oli väsy ja huumorintaju oli huonoa...

Reilun seitsemän viikon lomarupeama ei onnistuisi ellei mulla olisi tällaista perhettä. Neiti lähtee huitelemaan pitkin Aasian maita pariksi kuukaudeksi ja veljet ja isä hoitaa työt. Kesäsesonkiluontoinen yritystoiminta toki hiljenee talveksi niin että lähtö onnistuu, mutta on siellä silti tekemistä, paljon. Isän luo käännetty posti hoituu kolmeen pinkkaan: roskat, en-tiedä-mitä ja laskut. Jälkimmäiset on maksettu ja kasan päällä odottaa yhteenveto veloista. Kotiani kaitsetaan siitä naapurista ja voi turvallisin mielin jättää asunnon pimeäksi näin pitkäksi aikaa. Joku vie kentälle, joku hakee pois. Olen aika sanattoman onnellinen ympärilläni olevista ihmisistä. Nyt on hyvä mennä kotiin mieli virkeänä ja maksaa kiitollisuuden velkaa takaisin.

Kyllä on lätkäpeppu parempi kuin golffarin peppu. Oli vähän vahamainen..

Sitä ennen olen säästänyt itselleni kirsikan kakun päälle. Seitsemän ja puoli viikkoa juuri sellaista lomaa, kuin tahdon: alkeellisia majoituksia, joista säästyvän rahan laitan elämisen muuhun riemuun: matkoihin, ruokaan, viiniin, ostoksiin, elämyksiin. Hong Kongissa olen asustanut noin kahdeksan neliön huoneessa, jossa on pienen pieni vessa. Suihkussa käyminen tapahtuu mielikuvistusta käyttäen mutta pyörimään on turha ruveta. Mutta hei, sijainti on loistava ja nukkumiseen käytettyjen tuntien lisäksi olen huoneessa ehkä noin kaksi tuntia päivässä. Huone maksaa 35 euroa yöltä - Hong Kongin hintatasossa tämä on liki ilmainen. Ja kuten lukijakunta tietää, samanlainen malli on ollut valloillaan kaikki takana olevat kolme matkaani. Mutta nyt neiti päätti, että kun edessä viimeinen yö ja upea Hong Kong, on aika nauttia kerran sellaista kohtelua, josta on turha haaveilla tämän mittaisilla matkoilla. Rahat tyssäisivät siihen Helsinki-Vantaan kohdalle, jos tämän ottaisi tavaksi mutta kerta ei vie konkurssiin.

Huomenna kirjaudun ulos Dragon Hostelista ja otan suunnan Tsim Sha Tsui Eastin kaupunginosaan varakkaammille maille. Hotel Icon olkoon viimeisen vuorokauden osoitteeni. Hotelli on nähtävyys jo sinänsä; sen on suunnitellut kolme kuuluisaa arkkitehtia ja nähtävää pitäisi riittää niin sisä- kuin ulkopuolellakin. Se on hyvä, sillä viimeisen vuorokauden suunnitelmissani ei ole paljon poistua huoneestani. Varasin huoneen yläilmoista ja suuret ikkunat kohti kaupunkinäkymää. Lähettivät muuten eilen sähköpostia ja toivottivat tervetulleeksi hotelliin. Mukana postissa oli linkki "This is your room". Katsokaa nyt itse! Kun pimeä on laskeutunut, rehaan nojatuolin ikkunan eteen, otan leppoisan asennon ja tuijotan ulos. Aion miettiä siellä, että jumalauta elämä on hieno.




  
Kiitos lukijakunnalle taas! Kiva huomata, että reipas sata tyyppiä käy katsomassa postauksia - en siis kirjoita ihan itselleni. Toivottavasti nähdään pian! Tinski kiittää ja kuittaa.