13 Steps To Nowhere

Manilasta morjesta. Presidentinvaalit pitivät naista hereillä viime yönä ja tämän päivän Mall of Asia -ostoskeskuksen tarpominen on kuluttanut energiat niin vähiin että äskeinen törkeän hyvä ruoka-annos ja lasi vinkkua eivät ainakaan piristä. Mulla on vahva veikkaus, kuka kuorsaa pian tämän postauksen nettiin laittamisen jälkeen.

Pääkaupunki otti vierailijan vastaan varhain perjantaiaamuna, viiden pintaan, kun bussi pohjoisesta ajoi terminaaliin. Taksilla pikaisesti Malaten kaupunginosaan, 7Elevenin kioskilta hodari, lämmin suihku ja Stargaten petiin. Muutaman tunnin päästä oltiin taas uutta naista. Ainakin letti oli. Ei varmaan kuulosta herkulliselta faktalta mainita, että neljä päivää pesemättömän tukan kanssa alkaa olla aika maksimi allekirjoittaneelle. Jukoliste siitä ois saanut vaikka minkä taideteoksen aikaan ihan luontaisella rasvalla. Pohjoisen kylmä vesi oli jotain aivan muuta kuin etelässä suihkusta tuleva kylmä vesi... Olin varma, että jos reiät olisivat isompia, sieltä tippuisi jääkuutioita. Niinpä kermapeppu otti vain pikasuihkuja eikä pessyt tukkaansa. 

Paraatikulkue Malaten kaduilla.


Manilan päivät kuluvat leppoisasti, kun nähtävää on niin paljon ettei edes parissa viikossa ehtisi. Lauantaina kävin katselemassa eläintarhaa ja vedenalaista maailmaa. Eilinen meni kuten aiemmin suunnittelinkin: China Townin lähistöllä ihmetellen kiinalaista uuden vuoden juhlintaa. Ja illalla sitten päivä huipentui Rizal Parkissa järjestettyyn konserttiin ja ilotulitukseen. Oli semmoista räiskintää, että juntti kiljui ääneen! Konsertti ja koko tapahtuma kuvattiin maan television suurimmalle kanavalle lähtölaskentana uuteen vuoteen. Ajastettu 20 minuutin ilotulitus oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Kinukit ne osaa... Juhlinta ei täällä rajoitu pelkästään aattoon vaan oikestaan kyseessä on viikon fiestat. Kaduilla kulkee paraatikulkueita, joissa päristellään rumpuja, tytöt tanssivat ja heiluttavat lippuja, lohikäärmeasut ja -koristeet näkyvät kaikkialla ja aina silloin tällöin jostain kulman takaa esiin tulee kokonainen soittokunta.
Koska blogin kirjoittamismahdollisuudet ovat jonkin verran rajattuja mutta asiaa aina riittäisi vaikka miten monta sivua, ajattelin tehdä koosteen pienistä pointeista. Kyseessä siis asioita ja huomioita Filippiineiltä satunnaisessa järjestyksessä. Lukekoon alta ken kiinnostuu!


Tiikeri sanoo hei! Eläintarhassa näitä oli monta häkillistä. Yksi oli hereillä - nälkäisin.


1) Ruoka. Kun syö seitsemän viikkoa ulkona vähintään kahdesti päivässä, tämä merkitsee aivan pirun paljon. Ensi tunnelmat oli - ja vielä kuukaudenkin jälkeen - että onpa ruoka hyvää! Well.. kuuden viikon jälkeen voin kertoa että ihan kohtuullisesti tihkaisee. Pääkohdat täkälaisesta ruoasta ovat riisi, kana ja vaalea leipä. Kana - tai ihan mikä tahansa liha - on aina joko a) grillattua tai b) rasvassa uppopaistettua. Kun tähän yhdistää riisiä ja pullamössöleipää, voin kertoa tarinan "kun shortsit eivät enää mene kiinni". (kun pääsen kotiin, syön kolme viikkoa jauhelihakeittoa, kaalikeittoa ja nakkikeittoa). Välillä löytää mukavia italialaisia ravintoloita - toinen asia mitä tämä kansa rakastaa: pasta! - eikä se kyllä helpota asiaa....

2) Musiikki. Ensimmäisen viikon sitä jaksoi innostua, että "hei, mä tien tämän!". Sen jälkeen ällöromanttinen ballarikimara tulee korvista ja silmistä ulos. Yhden kyynisen naisen tutkimustyöryhmä voi kertoa, että filippiiniläisen radion soitetuimmat kappaleet ovat ehkä Still Loving You, It's A Heartache, Wind of Change ja Total Eclipse Of The Heart.

3) Ystävällisyys. Edellämainitusta ehkä johtuen tämä kansakunta on ällöystävällistä - ei kai kukaan voi olla vihainen, kun kuuntelee koko ajan jotain Let It Betä. Jos sanotaan, että thaimaalaiset on niin hymyilevää ja ystävällistä kansaa niin he vaikuttavat vihaisilta näihin verrattuna. Ylipäätään filippiiniläisiä on vaan pakko rakastaa! (okei, yksi poikkeus: lapset. Suurin osa niistä on vaan helkkarin raivostuttavia kiljuvia paskiaisia. Lapsettoman naisen jalostunut mielipide huutavista, kiljuvista ja räkänokkaisista vaahtosammuttimista.)

4) Verhot. Mä en nyt tiedä mistä tämä tulee, mutta onpa vaan pistänyt silmään. Täällä "less is more" ei todellakaan päde. Mitä enemmän satiinia, pitsiä, tupsuja ja koristehilettä, sen komiempaa! Hei muuten, busseissakin on verhot! Joo, niin Suomessakin siinä sivuikkunoilla mutta täällä myös tuulilasilla. Kera kultaisten tupsujen, tietysti.

5) Uskonto. Pitäis oikeastaan mennä kärkeen, on se niin näkyvää! Tämän hengellisempää jengiä en ole vielä nähnyt. Ei siinä mitään, olkaa katolisia jos tahdotte eikä se mua häiritse, mutta tarkoitan sitä hengellisyyden korostamista. Vai mitä sanotte kauppakeskuksen puodeista, joissa myydään vain hengellistä kirjallisuutta? Tai yksi kauppa, jossa myytiin ainoastaan ristejä ja Jeesus-figuureja? Tai t-paita-kaupasta, jossa oli vain ylistäviä printtejä. Eikä niin pientä kylää ettei kuutta kirkkoa! (prameaa kirkkoa, haluaa toimitus huomauttaa: talot voi olla mitä röttelöitä tahansa mutta kirkko on kivestä ja katto on kullattu ja risti on varmaan Swarovskia).


Kävin Ocean Worldin lumimaailmassa totuttelemassa vähän kotioloihin..


6) Aikataulut. Hassua, mutta ainoa kulkupeli täällä, joka lähtee myöhässä, on lentokoneet. Bussit lähtee sitten justiinsa eikä melkein kellon lyömällä mutta jotenkin ne pakkaavat aina olla myöhässä määränpäähän saavuttaessa... Lähtöaika natsaa mutta matkalla sakataan aina jotain. Mua nauratti melkoisesti, kun pohjoisesta lähtiessä kertoi kuski että "hei, tämä on bussi täältä tuonne ja pysähdymme siellä ja täällä kello se ja se. Perillä olemme kolmen ja viiden välillä." VR:lle vinkiksi tällaiset saapumisen aikajanat!

7) Vessat. Filippiineillä ei näe perusaasialaista kyykkyvessaa vaan aina on posliinia. Yleensä se on vain osa pöntöstä ilman kantta tai muovirengasta. Paperia löytyy vain "hyvistä paikoista" joten omat nessut kulkee repussa mukana koko ajan. Ja edelleenkään ei tietenkään huuhdota paperia pöntöstä. Sekin on mainittava, että aasialaiset naiset osaa nopean vessatoimituksen: tänään seisoin ostarissa vessajonossa ja edelläni oli seitsemän naista. Ei mennyt montaa minuuttia, kun oli oma vuoroni. (ihanaa! Rakas ystäväni Ansku aiheutti kerran Kauhavan Kantrissa sanattoman paljon pahennusta hoputtamalla vessajonon naisia huutamalla "Formulapissa, formulapissa"! Eivät tajunneet... Nyrkkiä meinasi tulla.) Mutta herranjumala, kun haluat pestä kätesi - ne akat seisoo peilin edessä meikkaamassa, laittamassa tukkaansa, harjaamassa hampaitaan jne. Kauneudenhoito kestää kolme kertaa niin kauan kuin vessassa käynti.

8) Taksit. Hulluimmat tilanteet on ehkä syntyneet takseissa: yleensä ne eivät tiedä osoitetta tai paikkaa, jonne olet menossa. Jos olet ensi kertaa itsekin menossa paikkaan, voi tulla tenkkapoo. Jos majoittuu guest housessa, kannattaa pyytää aina käyntikortti tai muu apuväline, jolla kertoa kuskille, minne tahdot päästä. Jotkut kuskit yrittävät kusettaa länkkärituristia sanomalla, että ei tässä mittaria tarvita vaan hinta on X summa pesoja sinne. Siinä vaiheessa sanon, että mittari tai lähden. Joinakin kertoina on pitänyt poistua autosta, ei auttanut vaatia mittaria päälle. Useimmiten kuitenkin homma toimii mukavasti... tai no, mukavasti? Eräs mittarin päälle laittanut taksikuski oli muuten vaan outo. Se itki hysteerisesti, kosketti taustapeiliinsä ripustamaansa rukousnauhaa ja teki ristin merkkejä rintaansa ja otsaansa ja mutisi samalla kai rukouksiaan. Voin kertoa, ettei ihan luottavaisin mieli ollut siinä kyydissä.

9) Vartijat. Jos meidän firma menee joskus nurin ja mulle tulee sellainen olo, että alan vaihto tekisi terää ja tahtoisin asua Aasiassa, mä tuun tänne töihin. Koulutan itseni vartijaksi ja alan päivystämään jonkun kaupan tai hotellin ovella. Täällä on nimittäin vartijoita joka jumalan kulmassa! Vaikka olisi kuinka kämyinen kioski, sen ovella saattaa seistä vartija täysvarustuksessa ase mukaan lukien. En ole koskaan nähnyt näin paljon aseita. (ps. pankin ovella seisovat vartijat käyttää käsiaseen sijasta sellaista isoa... kivääriä? Neiti asetuntija nyt vähän epäilee sanavalintojaan).

10) Seksiturismi. Eikä pelkästään seksi, mutta nämä vaimonostomarkkinat ovat jotain häkellyttävää. Sanoisin, että ero Thaimaaseen verrattuna on se, että sinne mennään rehellisesti pistämään melaa mekkoon kahdeksi viikoksi ja sitten matkustetaan takaisin kotiin. Täällä kyse on juuri vaimonostomarkkinoista. Kuusikymppiset miehet hakee parikymppisiä tyttöystäviä ja vievät ne kotiin, menevät naimisiin ja elävät happily ever after. Kerran kolmessa vuodessa tullaan käymään täällä lomalla. Sain aikaan aika hyvän ja avoimen keskustelun tuon aiemmin esittelemäni Agnesin kanssa ja hän kertoi aika avoimesti, mistä hommassa on kysymys. Ikä merkitsee vaurautta, vauraus merkitsee rahaa ja raha merkitsee täällä rakkautta. Käytännössä siis jos rakastat, annat rahaa. Vanhemmat paikalliset miehetkin liikkuvat nuorien tsirpujensa kanssa, mutta yleisempää on juuri tuo länsimaalainen mies & filipinotyttö -näky. On kuitenkin muistettava, että kyse ei oikeasti ole huoraamisesta vaan avioliitosta. Rahalla saa ja hevosella pääsee! Oma huolenaiheeni on nuoret filippiiniläiset miehet... miettikääpä nyt, jos aika iso osa naisista etsii vanhemman miehen, mitä tekee nuoret miehet? Odottaako ne intopiukassa kuusikymppisiään?

11) Kieli. Maalla on kaksi virallista kieltä: tagalog ja englanti. Käytetyin kuitenkin lienee taglish, eli sekoitus näistä kahdesta. Tämä on niin hauska kieli, että olen nauranut tunteja kuunnellessani televisiota, radiota tai lukiessani lehtiä. Lehtiartikkelista voi esimerkiksi ymmärtää puolet mutta kun ratkaisevat sanat onkin kirjoitettu tagalogin kielellä, menee pointti yli hilseen. Kahden kielen käyttö on kuitenkin helpottava tekijä: joka ainoa kyltti ja ohje esimerkiksi on englanniksi. Lisäksi on tietysti uskomaton etu, että kaikki puhuvat melko hyvää englantia.

12) Ostoskeskukset. Mainitsin jo heti alussa Mall of Asian ja siihen on hyvä vielä palata näin lopussa. Kyseessä nimittäin on Aasian kolmanneksi, ja maailman neljänneksi, suurin ostoskeskus. Sisältä löytyy mm. olympialaiskoon jääkenttä, 780 puotia, 300 ravintolaa, keilarata, IMAX-teatteri, jne. Kokonaispituus rakennelmalla on yhteensä kilometri. Miettikää nyt, kilometri kauppoja vieri vieressä. Ja näitä - ei nyt ihan samankokoisia, mutta helkkarin suuria joka tapauksessa, ostoskeskuksia on joka puolella. Manilassa yksistään jonkun arvion mukaan lähemmäs sata. Tämä johtaa siihen, että ravintoloita esimerkiksi löytää tosi vähän niiltä alueilta, joissa on lähellä jokin ostoskeskus.. ja yleensä on.



...tarkoitus selviää alta.

13) Raamattu. Kiitos Gideoneille, kun olette tuoneet ilmaiseksi Raamatut hotellihuoneisiin. Niillä voi tehdä vaikka mitä! Olen laittanyt sellaiset huojuvan sängyn liian lyhyen jalan alle (kiva kun sivut ovat niin ohutta paperia, että korkeus on helposti säädettävissä millilleen), lukenut sitä, korjannut sillä vuotavan vessan jne. Vuotava vessa oli kyllä paras! Kamala ääni kuului, kun säiliöön tiputti vettä koko ajan - ei siinä lorinassa olisi kukaan nukkunut, joten mietin, mistä saan jonkun muutaman sentin paksuisen jutun tähän muovilipareen alle... well. Kiitos vielä kerran, Gideonit!
Toimitus on puhunut. Oheiset kohdat eivät ole mitään Wikipedia-faktoja vaan ihan tavallisen matkustajan huomioita, joten suhtautukaa niihin sillä tapaa. Nyt mulla on takki tyhjä kuin Tähkän Laurilla ja tahdon painaa pään tyynyyn. Huomenna tiedossa True Manila Touria slummialueella ja keskiviikkona vielä Luoja tietää mitä ennen kuin torstaina lentokenttä ja Hong Kongin lento kutsuvat.



Mitäs kyttäät? Kirjoittaja tietää tilastoista katsomalla, että lukijoita on lähemmäs sadasta eri osoitteesta.. Ketä te olette? Jätä puumerkkiäsi niin tiedetään..