Eipä Tiennyt Tyttö

..miten voi matkanteko menna pieleen. Jo Vaasassa oli epaonnistumisen elkeita ilmassa, kun heti check-in-tiskilla kerrotaan, etta lento myohastyy Helsingissa vallitsevan huonon saan vuoksi. Ensimmainen ilmoitus oli puoli tuntia, toinen oli tunti ja se sitten onneksi piti. Myrskytuulet ja lumipyry laantuivat yon aikana joten seuraavan paivan lahto ei estynyt. Tai ainakaan ilmatilan vuoksi.. sen sijaan oma mielentila meinasi hieman jarkkya, kun huomasin lompakkoni kadonneen. Otin taksin siskon ja avomiehensa tarjoamalta yosijalta kentalle ja maksoin kyydin. Seuraavan kerran tarvitsin rahaa vasta turvatarkastusten jalkeen, 40 minuuttia ennen lennon lahtoa, yrittaessani ostaa kirjaa matkalukemisiksi ja salmiakkia Mikolle viemisiksi. Eipa tullut salmiakkia, ei, kun kylma hiki pukkasi otsalle tajutessani etta mun laukussa ei ihan oikeasti ole mitaan lompakkoa. Kaansin ympari, nakkelin tavarat hienosti pitkin R-kioskin lattiaa ja kavin joka ainoan sopukan lapi. Sen jalkeen taskut housuista, takista ja rinkan pikkutaskut. Jokaisen taskun jalkeen paniikki hiljalleen kasvaa ja paassa hakkaa ajatus "Mita meinaat kuule tehda Thaimaassa ilman rahaa?". Totesin kioskileidille, etta en varmaan nyt tarvitse noita kun mulla ei ole lompakkoa ja ampaisin matkaan.

Ensimmaisena puhelu Vantaan taksiasemalle ja sielta yhdistivat taksiin. Ei ole lompakkoa siella. Lentokenttahenkilokunta neuvoi, mista paasta nopeinta reittia ulos ja pistin juoksuksi. Ei ollut lompakkoa ulkona taksin jattamassa paikassa eika matkalla ovelle. Kauhoin lunta ja loskaa maassa eika mistaan loytynyt mustaa lompakkoa. Sisalla tavoitin infotiskilta henkiloita, jotka neuvoivat loytotavaratoimistolle seka KLM:n tiskille, jos haluan neuvotella lippujen siirtoa. Loytotavaratoimistolla ei luonnollisesti mitaan havaintoa mustasta rahapussista eika KLM:n tiskin nyrpea leidi tahtonut edes neuvotella asiasta. Totesi vain, etta menet sinne joko ilman rahaa tai jaat tanne. Kun tajuaa, etta neljan viikon loma paratiisissa on vaihtumassa kahdeksan tunnin Helsingin vierailuksi, ei paljon naurata. Olin pienen hetken jo valmis toteamaan, etta ei voi mitaan, olipa typera juttu, mutta sitten kokosin itseni. Soitin edellisilta reissuilta tutulle kaverille, jonka tiesin olleen Bangkokissa ainakin edellisena paivana facebook-paivityksensa perusteella. Onneksi han vastasi; kertoi olleensa juuri pakkaamassa kamoja ja kirjautumassa ulos mutta kun kuulostin vinkuvalta paniikkihairioiselta, ei han voinut muutakaan kuin luvata odottaa. Well, potut pottuina. Itse pelastin hanet aikoinaan saman tapaiselta tilanteelta, kun kortti oli jumissa ja jaljella muutama paiva Bangkokissa eika jeniakaan lompakossa.

Kirjoista puheenollen.. Mua nauratti tama niin kamalasti etta paatin jakaa teillekin. Viela parempi kun tuossa ois = -merkki.

Kun kuulin, etta saan sen verran apua perille, etta paasen edes alkuun, uusi juoksuharjoitus turvatarkastuksesta lapi ja lennolle. Tiukille meni mutta ehdin. Mukana ollut minilappari vain tahtoi jaada turvatarkastukseen.. Siina paniikissa otin vain kasilaukkuni, takkini ja pinkaisin oikealle lahtoportille. Amsterdamissa tajusin, etta kappas! Vahan vahemman matkatavaroita taas. Onneksi lappari loytyi turvatarkastuksesta ja se toimitettiin loytotavaratoimistoon, josta pikkusiskoni nappasi sen mukaansa viela samana paivana.

Muutamat Amsterdamin kentalla otetut puhelut sitten selvensivat tilannetta. Isa sulki pankissa korttejani ja tilaili uusia pikana. Pikkusisko selvitteli miten Forexin rahanlahetys toimii ja vei vielapa samana paivana 400 euroa siirrettavaksi. Toinen veljista soitteli loytotavaratoimistoon ja toinen etsi tietoa matkavakuutuksestani. Aika helppoa olla nain tohelo, kun on ymparillaan tallaisia ihmisia!

Alkaa huoliko: se on vain vesihoyrypiippu - omenamausteella. Njam!

Toivottavasti nyt sekoileminen alkaa olla ohi.... Sanoo han, joka itseasiassa juuri kavi syomassa ja syotyaan ja juotuaan, laskun pyydettyaan tajusi, etta nyt se lompakko on guest housen huoneessa..
Alkoi kieltamatta jo vahan naurattaa. :) Ehka ma nyt alan oppia. Ainakin paatin juuri paikan, jossa sailyttaa sita. Poikkeuksetta ja aina.

Bangkokin pari paivaa kuluivat tutuissa merkeissa. Khao San on aina vain vilkkaampi ja vilkkaampi - ja turisteja on tana vuonna joka paikassa ilmeisesti aivan tungokseksi asti. Niin myos Koh Sametilla, jonne saavuin muutama tunti sitten. Ostin bussi- ja venematkan Bangkokista vajaalla kymmenella eurolla paastakseni rannalle. Koh Samet tuntui rauhallisemmalta valinnalta kuin suurempi Koh Chang, mutta kun on nyt jonkin aikaa katsellut tata vakimaaraa taalla, en edes tahdo tietaa, millaista Changilla olisi. Mutta kylla taalla takuulla kuluu aika lukiessa, rentoutuessa ja hengaillessa. Koetan saada lomavaihteen silmaan - muistini ja paani jo nakojaan jatinkin kotiin - mutta viela jos osaisi kuluttaa paivan tekematta "ei yhtaan mitaan". Siihen tuskin menee kovin pitkaan.

Koh Samet.. kylla ma tassa viihdyn muutaman paivan kevyesti. :) "Not without my sister" -kirjan ostin mukaani Bangkokista. Ajattelin, etta nimi on enne. En olisi mitenkaan selvinnyt taalla ilman Paulaa <3

Viisi yota olisi tarkoitus olla taalla. Sen jalkeen suunta takaisin Bangkokiin vastaanottamaan toivottavasti jo tulleita pankkikortteja matkaseuraltani, jota olen odottanut kolme vuotta.

Palataan. Pitakaahan huolta tavaroistanne. ;)