Sunnuntaina Sataa Aina



Suunnilleen tältä taitaa kyllä näyttää jouluvalokuvat Suomessakin?...

Sataa sataa ropisee, pili pili pom. Sitä on ollut viikko Boholilla enemmän tai vähemmän. Vesi on ollut niin löyhässä, ettei ole paljon kummempia suunnitelmia tehdä, jos ei tahdo kastua. Joka päivä vettä on tullut ainakin jonkin verran, toisina päivinä enemmän kuin toisina. Mutta ei siinä mitään, sade kestää maksimissaan puoli tuntia ja sitten taas paistaa! Sitä paitsi, kesä kuivaa minkä kastelee, etenkin, kun lämpötila ei laske minään hetkenä alle 25 celsiuksen.

Viikkoon on kuulunut hyvää ruokaa, paljon musiikkia, lukemista, rentoutumista ja pärräilyä. Viikolla pakkasin eräänä pouta-aamuna reppuun vähän tavaraa ja vuokrasin guest houselta skootterin. Tai niinhän minä luulin, mutta tien päällä selvisi että ei perhana, ei tässä kyllä ihan perusmopon kone ole. Ei niin vaan alla oli 125-piikkinen skootterikevari. Sisäinen prätkämimmi heräsi eloon ja typerä virne naamalla huristelin kuusi tuntia. Panglaon saaren läpimitta on noin 30 km joten voitte kuvitella, että joissain paikoissa on voineet paikalliset miettiä, että kiertääköhän tuo hullu turisti ympyrää?

Näkymiä Panglaon saaren Gliff View pointilta.


Kuuden tunnin aikana sai aika kivan näkemyksen tästä pienestä saaresta. Ei hassumpaa! Upeita mestoja, mielenkiintoisia reittejä. Etsivä löytää! Alla näkyvää hiekkatietä, kun viitsi ajaa pari kilsaa, pääsi rantaan. Ja aijai, mikä salainen paratiisi sieltä taas löytyikään. Erinomainen pieni ravintola, jossa pitää taukoa: istua ja ihmetellä, räpsäistä parit kuvat. Päivän pärrävuokralle hintaa tuli karvan verran vajaat 10 euroa, ei siis hullumpaa. Tankillinen bensaa maksaa 3,5 euroa. Vakuutus: omasta takaa.


Tällaisilla teillä ajellessa allekirjoittaneen päässä pyörii vain yksi sana: matkavakuutus, matkavakuutus...


Vuosi vaihtui eilen illalla oikein leppoisissa merkeissä. Alona Beachilla oli jengiä kuin Teuvan kesämarkkinoilla, joten ainakin melskettä ja vilinää riitti. Alkuillasta grillattua kanaa, maissia ja vihanneksia nassuun ja punkkua perään. Kyllä oli poikaa! Livemusiikkia kuului joka kuppilasta, parhaimpaan jämähdin sitten vielä loppuyöksi, kun bändin pojat coveroivat mm. Nirvanaa ja yksi onnellinen suomalaisneiti sai heiluttaa tukkaansa.

Parhaimmat vuodet aloitetaan hyvällä ensimmäisellä päivällä. Aamiaisella on takuulla merkitystä. Jos jotain kertoo se, että tämän aamun aamupala oli erinomainen pizza, mä sanoisin, että tästä tulee hyvä vuosi! Ainakin ennusmerkit ovat paremmat kuin vuonna 2010, jolloin heräsin ruokamyrkytysoireiden kanssa vietetyn yön jälkeen darraisen ystävän aamuseitsemän kotiin paluun, jolloin selvisi, että puhelin ja kamera on pöllitty. Iskälle terveisiä: kaikki on kunnossa, rahat ja kamat tallella! 2012 tulee varmasti olemaan paras vuosi ikinä - siihen ainakin pyritään - taas.

Huomenna matka jatkuu taas. Rantaelämä jää hetkeksi, tähän väliin sopii pieni viidakkoelämä. Kokeilen, asuuko mussa tuon prätkämimmin lisäksi jonkinlainen eräjorma (vahvasti epäilen), kun suuntaan Nuts Huts-guest houseen Boholin saaren Lobocin kylään. Sieltä pitäisi löytyä Lonely Planetin ja niiden aiemmin tällä viikolla treffaamieni suomalaisjamppojen mainostama paikka. Totesin, että paikka sijaitsee niin loistavan matkan päässä saaren nähtävyyksistä, että katselen ne sieltä käsin. Taas yksi hyvä syy vuokrata moottorikäyttöinen menopeli! Nettiyhteys katkeaa nyt siis muutamaksi päiväksi, mutta palataan taas, kun sellaisen ääressä ollaan. Nuts Huts-eräjormailun jälkeen suuntana Camiguin Island - Filippiinien toiseksi pienin saariprovinssi, jota eräs taannoin Laosin reissulla tutuksi tullut saksalaistyttö ylisti Filippiinien parhaimpana paikkana. Jännä nähdä?