Kaksi reittiä yksi suunta

Kirjoittaja varoittaa jo etukateen pitkasta ja puuduttavasta kertomuksesta, joten lukeminen vain omalla vastuulla. Kommenttiboxi ei ole avoinna valituksille.

Eihan se nyt mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Mutta hyvin kaytiin kuitenkin!
Tarkoituksenani oli suunnata Koh Phi Phin saarelle sunnuntaiaamuna, mutta kohtalo puuttui peliin, jos sopii kayttaa kenties kuluneinta mahdollista ilmaisua. Sunnuntaiaamuna laukku oli kylla pakattu ja seisoin kuudelta odottamassa taksikyytia, kun tanskalaiskaveri vaikeroi portaita alas ja ilmoittaa, ettei voi lahtea mihinkaan muualle kuin sairaalaan. Hanen matkansa oli tarkoitus suunnata Ko Taolle uudelleen sukeltamaan mutta moskiiton puremista alkanut harmiton vaiva aityi pahemmaksi tulehdukseksi. Lopputulos oli sunnuntain vaikeroiva, kuumeinen kaveri, joka hadin tuskin enaa kaveli jalallaan. Taytyy myontaa, etta mina jopa hetken mietin, etta lahden taksin mukaan ja kohti saaria, kunnes minuutin miettimisen jalkeen tajuntaan iski heratys, etta mita pirua? En kai mina nyt ketaan jata outoon paikkaan yksin selviamaan sairaalareissusta! Kaikki muut tuttavat olivat jo lahteneet, joten oli selvaa, etta ilmoitin guest housen respaan, etta kiitos mutta ei kiitos tanaan. Katsellaanpa huomenna uudelleen. Sitten lahdettiin taksilla International Hospitalia herattamaan. Kymmenen minuuttia myohemmin olimme herattaneet koko sairaalan henkilokunnan (vasyneet sairaanhoitajaystavani, jos nukuttaa, aina voi hakea toihin Thaimaahan!) ja jalkapuoli paasi tutkimuspoydalle laakarien naureskeltavaksi. Moskiiton puremien infektiot ovat niiden typerien palovammojen ja kolariruhjeiden jalkeen seuraavaksi yleisin syy tulla hoidettavaksi. Vaikka sita kuinka paljon toitotetaan, etta ala nyt hyva ihminen raavi sita puremaa paskaisilla sormillasi, ei sita usko... ei millaan, kun se kutittaa niin vietavasti.
Talla kertaa tanskalaisjannu selvisi pienella harmilla: sukeltaminen tietysti kiellettiin aivan ehdottomasti, matkaan annettiin uskomaton maara antibiootteja ja kipulaakkeita, kouraan lyotiin lasku (2500 B, 60 e) ja peraan puisteltiin paata. Saatanan turistit.

Joten, vastaisuuden varalle pari vinkkia: Anna niiden moskiiton puremien olla. Jos on pakko tehda sille jotain, levita tiikerisalvaa (tiger balm, myydaan ihan joka paikassa), puhalla, painele, piereskele vaikka mutta ala kynsi sita. Ala mene turistikeskuksen apteekkiin sen jo valmiiksi tulehtuneen puremasi kanssa vaan etsi laakari. Huonosti englantia puhuvat apteekkarit eivat paranna voiteillaan tilannetta todennakoisesti yhtikas mitenkaan, vaan kay niin kuin tassakin tapauksessa, kun laakari sairaalassa kysyi, onko haavakohtiin levitetty jotain ja tanskalaisjannu otti repustaan salvansa - laakarin kommentti oli tyhjentava "Just please STOP."


Olin aivan varma, etta se menetetty matkalippu oli yhta kuin menetetty 650 bathia (16,25e), joten menin ostamaan uutta lippua samasta paikasta seuraavalle aamulle. Sanat "changeable" tai "money back" ovat Thaimaassa normaalitilanteessa taytta hepreaa mutta talla kertaa emantamme onnistui yllattamaan matkaajat: minun lippuni vaihdettiin ilman eri kustannuksia seuraavalle aamulle ja tanskalaisjannu sai omastaan  rahat takaisin mutta joutui etsimaan tiketin Bangkokiin muualta.

Olen viime reissusta alkaen ajatellut, etta varaukset ovat aivan turhia: aina loytyy majapaikka, bussilippu, tilaa viela yhdelle.... Kunnes tama vuosi koitti. Ei, en vielakaan ole tehnyt ainoatakaan huonevarausta, enka aio tehdakaan, mutta matkalippujen kohdalla niin oli toimittava. Kun tanskalaisystava yritti saada junalippua laheisesta Surat Thanin kaupungista Bangkokiin, matkatoimiston neiti ilmoitti hymyillen, etta seuraava vapaa lippu on 9 paivan paasta. YHDEKSAN! Bussilipun onnistui saamaan hyvilla suhteille kahden yon paahan - talloinkin kyseessa oli yksi useista ylimaaraisista ruuhkabusseista, joiden lippuhinta oli luonnollisesti korkeampi. Tajusin oman tilanteeni siina samalla: halusin takaisin Bangkokiin sunnuntaiaamuksi, jotta ehtisin viela viikonloppumarkkinoille, mutta kuvio alkoi kuulostaa hieman hankalalta.. Koska oli paastava lahemmas Trangia, josta junani lahtisi matkaan, en malttanut odottaa paasya saarille selvittelemaan tilannetta.

Lauttamatkalla Koh Lantan saarelle.

Matka paasi alkamaan maanantaiaamuna ilman kuumehoureisia reissukavereita, joten nousin taksiin ja 10 tunnin (lue: vahintaan 12 h, ihan sama mita se neiti siella lipputoimistossa sanoi) matka saattoi alkaa. Kaikki sujui kuta kuinkin mutkitta. Mita nyt vaihdettiin bussia harva se hetki, kimakka aani huusi valilla Krabia, valilla Phuketia, valilla Koh Lantaa tai Phi Phia ja kuhunkin paikkaan halajavat seurasivat perassa. Mina luulin koko ajan haluavani Koh Phi Phille mutta mieli muuttui eraassa bussissa, kun vapaa istumapaikka loytyi paikallisen kaverin vieresta. 30-vuotias Pey on asunut vuosia Yhdysvalloissa, on kotoisin Bangkokista ja tyoskentelee nyt Koh Lantalla. Pey omistaa internet-kahvilan ja auttaa lukuisia turisteja: hanella nimittain lienee paras mahdollinen tieto koko saaren palveluista ja majoituksista - tyyppi on kirjoittanut taskupokkarikokoisen oppaan saaren tarjonnasta. Ilmainen opas aukeaa netissa (taalla) ja kirjoja on saatavilla saarelta ja satamista. Kun ystavallinen jannu alkoi sitten jutella uuden vieruskaverin kanssa bussissa, ja kuuli, etten mina ole varannut majoitusta Phi Philta mutta sinne olisin kovasti paatani  tunkemassa, tarttui Pey puhelimeen ja pirautti parille ystavalleen. Kuulin, etta saari on niin taynna, etta ihmiset ovat viimeisina oina nukkuneet rannoilla, ravintoloissa, missa vain tilaa on ollut. Hinnat ovat jopa kuusinkertaistuneet: surkea huone, joka ennen maksoi 500 B on nyt jopa 3000 B! Eihan se tietenkaan ole hullu joka pyytaa....
Siina bussimatkalla sitten laitettiin suomityton matkakuviot uusiksi. Paatin koettaa vaihtaa viimeista lauttatikettiani Koh Lantan saarelle - ja se onnistuikin paikallista kielta osaavan herran avulla helposti, ja menna hiljaisemmalle rannalle rentoutumaan viela ennen hulinapaivia Bangkokissa. Pey soitteli minulle ja parille muulle matkustajalle majoitusta ja jarjesti minulle viela junalipunkin lauantaille.

Tasta perussiistista guest housesta irtosi simppeli huone 7,5 eurolla yolta. Ja mika parasta? Heraan aaltojen aaniin: ikkunani on rantaan pain.

Taalla, naissa maisemissa, pitaisi viettaa aikaa lauantaiaamuun saakka. Kukonlaulun aikaan pitaisi sitten taas nousta ja lahtea suorittamaan yksi era 20h matkustamista. Mutta siihen asti... ei paskemmat oltavat.

Koh Lanta Klong Nin Beach.

Nyt taytyy varmistella junalipun toimitus- tai noutokuviot, loydettava uusi kirja luetun tilalle, kysella kokkauskurssia huomiselle ja otettava oooooikein rento asento joistakin noista rantatuoleista. Palaillaanpa viela viikon aikana!