Vieri Vesi Vieri

Washi-myrsky ei ole runnellut suinkaan koko Filippiinejä vaan täällä Palawanissa paistaa taas aurinko. Parin pilvisemmän ja sateisemman päivän jälkeen tuntuu ilma taas raikkaammalta hengittää. En pistänyt sadetta ja tuulta yhtään pahakseni mutta tokihan Mindanaon saaren ikävät tapahtumat saavat mielen mustaksi. Pidetään yhdessä peukkuja, että luonnonvoimat hellittävät ja ihmiset pääsevät koteihinsa rakentamaan asuinpaikkojaan taas kerran uudelleen. Sain muutamia huolestuneita viestejä koto-Suomesta ja ilokseni voin kertoa, että täällä voidaan hyvin! Filippiineille iskee keskimäärin noin 20 hirmumyrskyä vuodessa, se on vain yksinkertainen fakta, jonka kanssa voi elää. Ainakin 93 miljoonaa kansalaista elää. Se on vähän kuin uutisointi siitä, että Suomessa on lunta ja pakkasta talvella.. nii-in? Sellaista se on, siellä sitä ja täällä tätä. Toki pysyttelen vaarallisilta alueilta poissa ja arvostan henkikultaani, mutta paluulennon päivämäärää en nyt lähde vaihtamaan yhden puhurin vuoksi.




Nämä ihanat lapset olivat juttuseuraani El Nidolla. Uskokaa minua, heidän englanninkielen taitonsa on parempi kuin monen ranskalaisturistin...

 El Nido oli sellainen, kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää: rauhan tyyssija. Rannalla, jossa asustelin, oli neljä guest housea. Loput oli paikallista asutusta, mutta sitäkin oli melko vähän. Pari hassua ja hiljaista majataloa ei tee rantaa vilkkaaksi ja Corong beachilla saikin nauttia ihan rauhaisasta elosta. Muutama päivä meni ihan vain lukiessa ja rentoutuessa, yhden vietin veneessä laguunikierroksella. Asia on tehty jo ennenkin selväksi, mutta voin edelleen korostaa, ettei vesi ole ihan luontevin elementti minulle. Mutta hitto soikoon, kun käsillä on Filippiinit ja saaren ympäristössä useita jumalaisia laguuneja, joita pääsee katsomaan, on vain parasta tukkia suunsa ja istua paattiin. Kyllä kannatti! Tämä postaus on kuvitettu laguunikierroksen maisemissa otetuilla otoksilla. Harmillista, ettei parista pienestä laguunista saanut kuvia, koska niihin täytyi uida, enkä omista vedenpitävää laukkua, jonne kameran olisi saanut. Mutta voin kertoa, että suurten kivisaarten välistä tai jopa sisältä löytyvistä laguuneista ei puutu kuvauksellisuutta. Secret lagoon esimerkiksi oli uskomattoman kaunis pieni lampi, jonne päästäkseen oli ryömittävä vähän kallion seinämästä sisään. Aurinko antoi valoaan laguuniin yläilmoista ja kymmenien metrien korkuiset kiviseinät ympäröivät lampea. Koko päivän kestäneen venematkan kohteena oli siis muutama laguuni, kaksi "salaista rantaa" ja snorklausta. Hintaa tällaisella retkellä on 700 pesoa eli pyöristäisin 14 euroon. Hinta sisältää myös lounaan, joka valmistettiin ja syötiin toisella noista rannoista.

Aamun tuulenvire oli vielä suopea mutta päivän edetessä saimme mekin hieman tuta, mitä yltyvä tuuli täällä tarkoittaa. Vaikka vesi olisi kuinka kiva elementti, ei kuvissa näkyvässä veneessä istuminen keskellä Etelä-Kiinan meren aallokkoa ole hauska hetki, ei. Laguuneissa oli petollisen rauhallista ja tyyntä, mutta heti avoimemmille vesille seilattuamme laineet löivät kiviin valtavalla voimalla. Matkustaja Leppäniemi nieleskeli ja kirosi mielessään kaikkia perkeleen Aasian reissuja, kun voisi tykätä hiihtämisestä Lapissa.

Sunnuntaiaamuksi ostin lipun pikkubussiin Sabangiin. Kuulin, että suoraa reittiä ei ole mutta bussi jättää minut johonkin paikkaan X, josta on jatkoyhteys Sabangiin. Koska en tiennyt, mikä paikka X on ja kauanko sinne kestää ajaa, nautiskelin vain tyytyväisenä mp3-soittimen annista ja mutkaisesta vuoristotiestä. Muutaman tunnin kuluttua maisemat alkoivat olla taas kovin tuttuja... ihan kuin lähestyisimme Puerto Princesaa, josta olin El Nidoon lähtenyt? Kuskilta kysyttäessä vastaus oli "Oh, you are going to Sabang? This van is going to Puerto Princesa." No tietysti, sehän sattui. Ei auttanut muu kuin istua auton kyydissä ja mennä takaisin lähtöpisteeseen. Ikävä kyllä iltapäivän auto Sabangiin oli jo täynnä, joten jäin saaren pääkaupunkiin taas yhdeksi yöksi ja ostin lipun aamuksi. Ei sekään tietysti ihan niin yksinkertaisesti mennyt. Jos aamuseitsemältä noutamaan sovittu bussi ei ole vielä klo 7.50 saapunut paikalle, se ei todennäköisesti koskaan tulekaan. Onneksi ostin lipun guest housesta, jossa yövyin ja jonka ovella seisoin bussia odottamassa, sillä guest housen leidi hoiti minut toisella kyydissä bussiasemalle ja sieltä pääsin matkaan. Pari tuntia autossa ja Sabang oli saavutettu.

Perjantaiksi minulla on lentolippu Puerto Princesasta Cebun saarelle, jossa vietän joulua. Saari on Palawania vilkkaampi. Ehkä se sopii jouluun? Kenties siellä tapaa muitakin matkailijoita, joita olisi kiva tavata? Täällä niitä on melko vähän vielä, kun high season on kuulemma vasta tammikuusta eteenpäin.

Mutta perjantaihin asti siis sijaintina Sabang. Tiedossa ainakin vesielementtejä taas! Sabangissa on yksi maailman ihme (muukin kuin Tiina kanootissa), ainakin mikäli uskomme "maailman seitsemää uutta luonnonihmettä", jotka on kai jo äänestetty. Täältä nimittäin löytyy maanalainen joki, jota pitkin on tarkoitus veneillä keskiviikkona. Katsotaan, mitä säiden haltija on asiasta mieltä. Ainakin nyt ilma on melko tyyni ja aurinko lämmittää.