Jossain On Kai Joulu

Parin viime vuoden ja tämän reissun eroavaisuuksista suurin on tietysti maa, jossa kuljen, mutta sitä kautta sanoisin seuraavana uskonnon. Se vaikuttaa paljon, ja etenkin joulun aikaan tämän huomaa. Vuonna 2009 Laosissa koko joulua ei edes juuri huomannut, mitä nyt jotkut pitivät tonttulakkeja päässä ja rannalle kerääntyi paljon länsimaalaisia nuoria yhteen illan viettoon. Viime vuonna Thaimaassa joulun huomasi hiukan selvemmin, olinhan saarilla, joissa turisteja liikkuu melko paljon. Mutta Filippiinit lyö muut laudalta, sillä maan valtauskonto on katolilaisuus, ja he viettävät joulua aivan kuten mekin. Tähän mennessä asian laidan on huomannut lähinnä joulumainoksista, ostoshysteriasta, joululauluista ja noista tonttulakeista. Joulupukkia ei kylläkään ole näkynyt yhdenkään kaupan edessä karkkia jakamassa - ja ehkä se tällä helteellä on ihan järkevää. Vielä en osaa sanoa, vaikuttaako joulu palveluihin tai tähän omaan turistin arkeeni mitenkään. Jotkut putiikit tai esimerkiksi nettikahvilat olivat sulkeneet ovensa tänään aattona mutta en tiedä miten pitkään ovat kiinni, tai onko esimerkiksi huomenna joka kioski suljettuna. Jännä nähdä! Perustarpeisiin kun kuuluu kuitenkin vain uni ja ruoka, olen turvassa: huone on maksettu kahdeksi yöksi ja hostellin ravintola nyt ainakin on auki. Kirjat on ikävä kyllä luettu, mutta sanaristikkolehdissä on tyhjiä sivuja.

Lentokoneen ikkunasta matkalla Cebuun. Vähän eri maisemat kuin kotona Teuvalla....

Sijantinani siis tällä kertaa Cebu City eli Cebu-saaren pääkaupunki. Aika vilkas, 800 000 asukkaan kaupunki on tervetullut vaihtelu saarella loikoiluun. Täällä siis ainakin pari seuraavaa yötä mutta luulen, että jos kaupunki jää näin "kylmäksi" kuin mitä ensi vaikutelma on antanut ymmärtää, vaihdan tapaninpäivänä paikkaa Boholin saarelle, jonne pääsee kätevästi lautalla. Kaupunkeihin on vaikea saada kosketusta: joka puolella on väkeä, kiire, melua. Pitäisi ylittää tie ja se tulee tehdä pirun nopeasti jos meinaa, mutta kun ei edes tiedä, minne on menossa, alkaa turhautuminen. Pidän aasialaisista kaupungeista, niissä on jokin hauska viehätyksensä: kaiken sen pärinän, kuumuuden ja hajujen sinfonian alla on jotain säpinää, joka saa adrenaliinin virtaamaan ja minut hereille. Saarilla on tietysti oma rauhansa ja viihdyn siellä riippumatossa kirjaa lukemassa, mutta kahden viikon makuuhaavojen jälkeen kaipaa jo hälinääkin. Saas nähdä, mitä Cebu tarjoaa minulle joulun pyhien ajan! Ainakin hyvää ruokaa ja punaviiniä, kiitos, että tuntuisi edes hieman joululta.




Underground Riverin suulta. Ja ei kun potskilla sisään!

 Jos kelataan ajassa muutama päivä taaksepäin ja palataan Sabangiin, voin todeta, että seuraavan kerran sinne, kun mulla on honeymoon tai ei enää ikinä. Sabang oli juuri sellainen nukkuneen rukous hohhoijaa, jollaista kaipaa vastanainut pariskunta, joka voi kuluttaa viikon katsomalla toisiaan silmiin. Koska paikalle nyt oli kuitenkin tultu, oli ainakin nähtävä Underground River ennen kuin voi lähteä pois. Noin kymmenellä eurolla pääsi veneellä kohteeseen ja takaisin sekä sai kierroksen joella. Pimeässä luolassa kuvausolosuhteet olivat hieman surkeat, joten pari kuvaa ohessa antamaan viitettä, miltä siellä ehkä näytti. Omin silmin kohde oli toki hieno ja mielenkiintoinen, mutta kyllä tämän Pessimisti-Pirkon on nyt kysyttävä, että ihanko maailman seitsemän luonnonihmeen arvoinen kohde? Kuudentoista ikäisenä olin Mallorcalla tippukiviluolia ihailemassa ja se oli noin viisi kertaa hienompi paikka kuin tämä, eivätkä tippukiviluolat ole maailman ihmeiden listalla.

Sellaiselta näytti sisäpuolella. Luolaston korkein kohta 64 m ja leveyttä joella noin 10-15 metriä.

On aika toivottaa hyvää joulua kotipuoleen. Lähettelen tuosta muutaman meilin samaa toivotellakseni mutta toivottavasti tätä kautta kulkeutuu monelle kotipuolessa ikävöidylle. Olette rakkaita. Nauttikaa joulun pyhistä, hyvästä ruoasta, kiireettömyydestä, toisistanne. Filippiiniläinen sanoo notta "Maligayang Pasko!" ja niin minäkin!