Kauniit Kuvat

Eras Koh Sametin syntytarina kertoo ajasta, jolloin ihmiset asuivat vedessa. Merenneito nousi kivelle ja alkoi soittaa huilua. Kaunis musiikki houkutteli ihmiset vedesta rannalle ja niin saari sai asutuksensa.
Huiluja tai ei, viiden tunnin matkan paassa Bangkokista sijaitseva Koh Samet on noin 6000 thaimaalaisen kotisaari, joka on kuusi kilometria pitka ja leveimmasta kohdastaan vain kilometrin levyinen. Pieni saari on suosittu lomasaari paitsi meille eurooppalaisille, myos paikallisvaestolle. Helppo paasy ja lyhyt etaisyys ovat nostaneet Koh Sametin paikallisvaeston lomakeskukseksi.

Joulukuussa, nain viikkoa ennen joulua, saari on melko taynna. Rannan upeat resortit ovat taynna ja guest housestakin on vaikea loytaa yosijaa. Itselleni sellainen irtosi lauantaina vasta tunnin etsinnan jalkeen 700 bahtin eli 17,5 euron hintaan yolta. Silla saakin sitten isoimman huoneen, jossa olen koskaan Aasiassa asustanut - eteistila, vessa, suihku ja iso makuuhuone, jossa sohva, poyta, telkkari ja parisanky. Unohtamatta ilmastointia. Vesi on kylmaa, mutta talla helteella ei tulisi mieleenkaan laittaa edes lampoa vaikka sellainen luksus olisikin tarjolla. Kenties paikallisturismi on yksi syy siihen, etta hinnat eivat muutoin ole karanneet kasista saarella: majoitus on toki hintavaa mutta vaikka pelkasin, etta saarihinnat kohoavat taas niin korkealle, etta taman yhden rahattoman mimmin on lahdettava ennakoitua aikaisemmin Bangkokiin, ei niin kaynyt. 25 euron paivabudjetti majoituksen lisaksi riittaa paljoon - silla voi syoda ja juoda hyvin tai jos keskittyy paikalliseen ruokaan, joka on luonnollisesti taas edullisempaa, maata vaikka hierottavana tunnin paivassa.




Ajattelin ens alkuun, etta Koh Samet on tylsa ja pitkaveteinen. Kesti kai vain hetken ennen kuin osasin loytaa huvittavat puolet asiasta. Rannalla rauhassa istuskellessa olen huvittanut itseani valtavan paljon tekemalla huomioita kanssavaestosta. TOP3-listalleni ovat nousseet valokuvaajat, maailman rumimmat tatuoinnit seka t-/anorektikot.

Valokuvaajat ovat huvittavia, sympaattisia ja rrrrraivostuttavia muutaman paivan jalkeen. Ja sitten taas huvittavia. En ole elaessani nahnyt otettavan nain paljon valokuvia kenestakaan. Pariskuntien lomakansiot tayttyvat pehmopornon rajoissa liikkuvista kuvista, joita otetaan rannalla keskella paivaa. Niissa naiset makaavat postimerkin kokoisissa bikineissaan rannalla ja hakevat kasvoilleen autuaan ilmeen. Miehet ottavat noin kuusitoista kuvaa, jonka jalkeen siirrytaan noin 30 metria, loydetaan kuvaan kivasti sopiva kivi, simpukka tai aalto ja toistetaan edellamainittu.


Koh Samet on toki kaunis saari ja ranta siisti, hiekka valkoista ja vesi kirkasta, joten kuvausolosuhteet ovat kieltamatta kunnossa. Epausko silti valtasi mielen, kun nain eraan mimmin vetavan haapukua ylleen (jonka oli takuulla tuonut matkalaukussaan) ja miehensa otti hanesta valokuvia rannalla.

Niista kiinalaisista ma en ala edes sanomaan mitaan.... ne kuvaa ihan kaiken, ihan koko ajan, ja aina sormet harallaan typeralla tekohymylla. Nyt niilla on myos jokin villitys vaantaa kroppansa aivan kertakaikkiaan kummalliseen asentoon jossa jalat ovat suorana mutta ylakroppa vaannetaan noin 60 asteen kulmaan.
Too much American Top Models...



Tatuointikuume laski pakkasen puolelle jo Suomen kesafestareilla, kun hellepaivina sai nahda kaikenmoista typeraa tekstia, ajokoiraa ja tribaalia. Anskun kanssa ollaan epavirallisesti loydetty myos Suomen rumin tatuointi mutta tama saari on taas avartanut silmia. Omat inhokit lienevat puolen selan kokoiset, vinoon tatuoidut lasten nimet joissa on lisateksti ikaan kuin avartamaan tarkoitusta. Esim. veneessa bongattu "Isabella, one blood, one life". Tribaalirengas hauiksen ymparilla tai pyllyn paalla tuntuvat olevan ikuiset kestosuosikit eika se tee niista kylla mitenkaan hienompaa. Uusin hitti on myos skandinaavimimmeilla tavattu, tatuointistudiossa hyvin kohtalokkaalta tuntunut yhden sanan statement. Faith, Love ja Trust vilkkuvat yleensa niskassa.  Erityismaininnan saa se vieressani rannalla istunut saksalainen vanhempi herrasmies, jonka koko kroppa oli taynna julistuksia mutta huomion vei vasemmassa rinnassa sykkiva nyrkin kokoinen hakaristi. Se on saattanut kaduttaa myohemmin.

Tanorektikot nakyvat selvasti.. toki siina, tai anoreksiassakaan, ei ole mitaan hauskaa. On vain surullista katsoa, kun "mikaan ei riita". Espresson varista porukkaa makaa rannalla paivasta toiseen, kayttaa babyoilia aurinkorasvan sijasta, jotta ruskettuisivat enemman, nopeammin ja syvemmin. Ja nyt ei puhuta kauniista rusketuksesta vaan melkein mustasta ihosta blondilla, sinisilmaisella, ihmisella. Yksi kuusikymppinen thaimaalaistunut ruotsalaissyntyinen rouvashenkilo ravaa rannan toisesta paasta toiseen paahan tauotta koko paivan kuluttaakseen energiaa, jota se saa hyvin ravintorikkaasta lakto-ovo-vegeruokavaliostaan.
Kuva kertoo ehka oleellisen...

Naiden lisaksi Sametin huippukohtiin ovat kuuluneet tutustuminen paikalliseen tai paikallistuneeseen vaestoon. Esimerkiksi thaikkukundi Audi, hollantilainen Kevin tai suomalainen Jenni ovat asuneet saarella jo pitkaan. Kun tutustuu tallaiseen tiimiin, paasee nakemaan paikkoja, joihin ei yksin loytaisi. Olemme viettaneet iltaa pelaillen ja olen mm. oppinut, miten saada seteli kahden pullon valista liikauttamatta pulloja (tuikitarpeellinen temppu mm. niille ensi kesan festareille). Pian lahdetaan katsomaan saaren toiselle puolelle auringonlasku paikkaan, jossa tarjoillaan kuulemma Thaimaan parasta nuudelikeittoa.. en laita hanttiin!

Mielenkiintoinen vinkkaus: kaikki "coolit kundit" kuten tulitanssijat, baarimikot, dj:t tai muut piinkovat kasipakin vatsallaan omaavat thaikkumiehet tuntuvat seurustelevan lansimaalaisen kanssa. Se on jokin meriitti ilmeisesti? Mutta kyse ei ole saavutuksista vaan nama on ihan pitkia suhteita... Olin vahan yllattynyt, kun eilen luettelivat, miten hanella on canadalainen tyttoystava, toisella britti ja ensiaskel Audiin tutustumisessakin oli se, etta han tunnisti mut oitis suomalaiseksi - olihan hanella ollut pari vuotta suomalainen tyttoystava ja Audi oli viettanyt yhden kesan Suomessa. Tassapa oiva idea deittitelkkariohjelmien jatkoksi....

Meika lahtee nyt deittailemaan noita tyyppeja tuonne sopalle. Morjens!

Eipä Tiennyt Tyttö

..miten voi matkanteko menna pieleen. Jo Vaasassa oli epaonnistumisen elkeita ilmassa, kun heti check-in-tiskilla kerrotaan, etta lento myohastyy Helsingissa vallitsevan huonon saan vuoksi. Ensimmainen ilmoitus oli puoli tuntia, toinen oli tunti ja se sitten onneksi piti. Myrskytuulet ja lumipyry laantuivat yon aikana joten seuraavan paivan lahto ei estynyt. Tai ainakaan ilmatilan vuoksi.. sen sijaan oma mielentila meinasi hieman jarkkya, kun huomasin lompakkoni kadonneen. Otin taksin siskon ja avomiehensa tarjoamalta yosijalta kentalle ja maksoin kyydin. Seuraavan kerran tarvitsin rahaa vasta turvatarkastusten jalkeen, 40 minuuttia ennen lennon lahtoa, yrittaessani ostaa kirjaa matkalukemisiksi ja salmiakkia Mikolle viemisiksi. Eipa tullut salmiakkia, ei, kun kylma hiki pukkasi otsalle tajutessani etta mun laukussa ei ihan oikeasti ole mitaan lompakkoa. Kaansin ympari, nakkelin tavarat hienosti pitkin R-kioskin lattiaa ja kavin joka ainoan sopukan lapi. Sen jalkeen taskut housuista, takista ja rinkan pikkutaskut. Jokaisen taskun jalkeen paniikki hiljalleen kasvaa ja paassa hakkaa ajatus "Mita meinaat kuule tehda Thaimaassa ilman rahaa?". Totesin kioskileidille, etta en varmaan nyt tarvitse noita kun mulla ei ole lompakkoa ja ampaisin matkaan.

Ensimmaisena puhelu Vantaan taksiasemalle ja sielta yhdistivat taksiin. Ei ole lompakkoa siella. Lentokenttahenkilokunta neuvoi, mista paasta nopeinta reittia ulos ja pistin juoksuksi. Ei ollut lompakkoa ulkona taksin jattamassa paikassa eika matkalla ovelle. Kauhoin lunta ja loskaa maassa eika mistaan loytynyt mustaa lompakkoa. Sisalla tavoitin infotiskilta henkiloita, jotka neuvoivat loytotavaratoimistolle seka KLM:n tiskille, jos haluan neuvotella lippujen siirtoa. Loytotavaratoimistolla ei luonnollisesti mitaan havaintoa mustasta rahapussista eika KLM:n tiskin nyrpea leidi tahtonut edes neuvotella asiasta. Totesi vain, etta menet sinne joko ilman rahaa tai jaat tanne. Kun tajuaa, etta neljan viikon loma paratiisissa on vaihtumassa kahdeksan tunnin Helsingin vierailuksi, ei paljon naurata. Olin pienen hetken jo valmis toteamaan, etta ei voi mitaan, olipa typera juttu, mutta sitten kokosin itseni. Soitin edellisilta reissuilta tutulle kaverille, jonka tiesin olleen Bangkokissa ainakin edellisena paivana facebook-paivityksensa perusteella. Onneksi han vastasi; kertoi olleensa juuri pakkaamassa kamoja ja kirjautumassa ulos mutta kun kuulostin vinkuvalta paniikkihairioiselta, ei han voinut muutakaan kuin luvata odottaa. Well, potut pottuina. Itse pelastin hanet aikoinaan saman tapaiselta tilanteelta, kun kortti oli jumissa ja jaljella muutama paiva Bangkokissa eika jeniakaan lompakossa.

Kirjoista puheenollen.. Mua nauratti tama niin kamalasti etta paatin jakaa teillekin. Viela parempi kun tuossa ois = -merkki.

Kun kuulin, etta saan sen verran apua perille, etta paasen edes alkuun, uusi juoksuharjoitus turvatarkastuksesta lapi ja lennolle. Tiukille meni mutta ehdin. Mukana ollut minilappari vain tahtoi jaada turvatarkastukseen.. Siina paniikissa otin vain kasilaukkuni, takkini ja pinkaisin oikealle lahtoportille. Amsterdamissa tajusin, etta kappas! Vahan vahemman matkatavaroita taas. Onneksi lappari loytyi turvatarkastuksesta ja se toimitettiin loytotavaratoimistoon, josta pikkusiskoni nappasi sen mukaansa viela samana paivana.

Muutamat Amsterdamin kentalla otetut puhelut sitten selvensivat tilannetta. Isa sulki pankissa korttejani ja tilaili uusia pikana. Pikkusisko selvitteli miten Forexin rahanlahetys toimii ja vei vielapa samana paivana 400 euroa siirrettavaksi. Toinen veljista soitteli loytotavaratoimistoon ja toinen etsi tietoa matkavakuutuksestani. Aika helppoa olla nain tohelo, kun on ymparillaan tallaisia ihmisia!

Alkaa huoliko: se on vain vesihoyrypiippu - omenamausteella. Njam!

Toivottavasti nyt sekoileminen alkaa olla ohi.... Sanoo han, joka itseasiassa juuri kavi syomassa ja syotyaan ja juotuaan, laskun pyydettyaan tajusi, etta nyt se lompakko on guest housen huoneessa..
Alkoi kieltamatta jo vahan naurattaa. :) Ehka ma nyt alan oppia. Ainakin paatin juuri paikan, jossa sailyttaa sita. Poikkeuksetta ja aina.

Bangkokin pari paivaa kuluivat tutuissa merkeissa. Khao San on aina vain vilkkaampi ja vilkkaampi - ja turisteja on tana vuonna joka paikassa ilmeisesti aivan tungokseksi asti. Niin myos Koh Sametilla, jonne saavuin muutama tunti sitten. Ostin bussi- ja venematkan Bangkokista vajaalla kymmenella eurolla paastakseni rannalle. Koh Samet tuntui rauhallisemmalta valinnalta kuin suurempi Koh Chang, mutta kun on nyt jonkin aikaa katsellut tata vakimaaraa taalla, en edes tahdo tietaa, millaista Changilla olisi. Mutta kylla taalla takuulla kuluu aika lukiessa, rentoutuessa ja hengaillessa. Koetan saada lomavaihteen silmaan - muistini ja paani jo nakojaan jatinkin kotiin - mutta viela jos osaisi kuluttaa paivan tekematta "ei yhtaan mitaan". Siihen tuskin menee kovin pitkaan.

Koh Samet.. kylla ma tassa viihdyn muutaman paivan kevyesti. :) "Not without my sister" -kirjan ostin mukaani Bangkokista. Ajattelin, etta nimi on enne. En olisi mitenkaan selvinnyt taalla ilman Paulaa <3

Viisi yota olisi tarkoitus olla taalla. Sen jalkeen suunta takaisin Bangkokiin vastaanottamaan toivottavasti jo tulleita pankkikortteja matkaseuraltani, jota olen odottanut kolme vuotta.

Palataan. Pitakaahan huolta tavaroistanne. ;)