perjantai 4. tammikuuta 2013

Syypää Sun Hymyyn

Kavi siten kuten jo alun pitaen epailinkin.. neljan viikon reissulla, jossa oli todennakoisyys suurempi jo tuttujen paikkojen kiertamiseen, ei runosuoni ole kukinnassaan. Olin jo aiemmin sita mielta, etta saa jaada taman reissun naputtelut tekematta mutta aika moni sita kyseli ennen lahtoani ja kirjoittelin sitten Koh Sametilta kuitenkin - ja pidanhan mina taman kirjoittamisesta. Kun se kannettava kone jai sinne Helsinki-Vantaan lentokentan turvatarkastukseen eraan lahopaisen allekirjoittaneen toimesta, ja odottaa nyt siskon luona Helsingissa kotiin paluutani, arvasin, etta blogin pitaminen vaikeutuu entisestaan. Vaikka Thaimaassa nettikahviloita onkin ihan kivasti, Kambodzassa niita ei nae niin paljon. Nettiyhteydet ovat hitaita ja patkivat valtavasti, jos niita nyt ylipaataan on. Nyt iphonen, -padin, -podin ja muiden teknisten laitteiden aikakaudella monissa paikoissa on vain (epasaannollisesti toimiva) wifi-yhteys. Meikalaisen pikkuruisella kosketusnayttoluurilla, jolla en haavisti osaa tekstiviestia kirjoittaa, ei ainakaan blogia yllapideta.

Pari viikkoa sitten olin taas Sametin paivien jalkeen takaisin Bangkokin alkupisteessa ja odottelin matkaystavaani saapuvaksi autuaaksi tekevan pankkikortin kanssa. Rahat olivatkin lievasti sanottuna lopussa. Kuka nainen ei tuhlaisi viimeisia pennosiaan ripsipidennyksiin? Sen sijaan, etta olisi pelannut varman paalle ja saastanyt seuraavalle paivalle edes riittavat ruokarahat - ihan vain jos vaikka ystavan lento viivastyy..
Ripset kuoseissa oli lauantaina hyva vaihtaa Kambodzan puolelle. Aikaa saastaaksemme olimme ostaneet lennot jo Suomesta kasin. 80 euron hinnalla paasi Phnom Penhiin tunnissa, kun maita pitkin olisi mennyt noin 12-18 tuntia.. Ekstrahinta tuntui ihan kohtuulliselta, kun teki mieli paasta jouluaatoksi rauhoittumaan paratiisisaarelle.

Welcome to Paradise!

Kahden taksimatkan, lennon ja viiden tunnin bussimatkan rykaisy samana paivana oli kohtuullinen matkapaiva, mutta perilla Sihanoukvillessa odotti Mikko ja joulusuunnitelmat. Aluksi meinasi tihkaista, koska pessimisti-Mikko oli valellut mielensa epailyksilla siita, etta kohteemme Koh Rongin paratiisisaari on umpaten tukossa turisteja. Koska mukana oli Kimi, aka. Hannu Hanhi, joka selviaa mista tahansa ongelmasta kuivin jaloin, luotimme siihen, etta homma selviaa. Ja selvisihan se: eras guest housen pitaja oli saastanyt viimeista bungalowia jouluksi ikaan kuin "hatatilanteeksi". Ilmeisesti kolme suomalaista epatoivoista, puudelikatseista matkaajaa, olivat tilanne, joka voidaan luokitella kansalliseksi hatatilanteeksi. Kiskurihinta 35 dollaria (27e) ei tuntunut ensijarkytyksen jalkeen pahalta, kun kyseessa on vuoden kovin sesonki ja huoneessa tilaa kolmelle.

Joulumajoitus. Ulkokuori pettaa, sisarakenteet olivat kunnon puuta.

Koh Rong on Aasian uusi helmi. Sellainen, jota ei viela ole loydetty suuremman matkailijavaen toimesta eika Aurinkomatkojen toimistossa valmisteta siita prosyyria. Kulku saarelle kay veneella noin kahdessa tunnissa ja perilla odottaa rauhallisin paikka, jossa olen ollut pitkaan aikaan. Ei teita, ei mopoa, taksia, tuk-tukia tai autoa. Ei 7Elevenia, ei kauppoja. Rantaviivalla muutamia guest houseja bungaloweineen ja ravintoloita sen verran, ettei tarvitse joka paiva samassa paikassa syoda. Sahkoa tuotetaan aggrikaateilla joten sita on saatavissa vain tietyn aikaa paivasta. Puhelimesta loytyi kenttaa huonosti ja niin sanottu nettiyhteys, jota parissa paikassa mainostettiin, toimi vain korkeintaan joka toinen paiva hetken aikaa. "Rauhaisaa Joulua" -toivotuksia tuli todella noudatettua.

Neljan rentouttavan yon jalkeen otettiin taas botski alle ja Shitvilleen. Mikko lahti Kampotiin ja jatkoi omia kulkujaan, kahden hengen rinkkatiimi jatkoi Otressille. Halusin nahda, miten maisemat muuttuvat kolmessa vuodessa. Silloin vietin uutta vuotta Otress Beachilla Sihanoukvillessa. Epaonninen vuoden vaihde on edelleen tiukasti mielessa, joten ihan karman lakia kunnioittaen emme viettaneet siella aikaamme vuoden vaihteen juhlintaan saakka mutta reipas puolitoista paivaa kului ihan kivasti rannalla lukien.

Parasta rannalla. Hitot auringosta mutta kun taalla saa rapuja ja kylmaa bissea.

Koh Kongin kaupunki ja erityisesti sen saari, Koh Kong Island, kummittelivat mielessa. Kukaan ei oikein tiennyt niista mitaan eika Lonely Planetin vuoden 2010 versio antanut mitaan jarkevaa tietoa. Oli lahdettava tarkastamaan asiaa itse ja taas tehtiin sopimuksia bussiyhtion kanssa, etta tahdomme istua heidan kiitureissaan viisi tuntia. Koh Kongin pieni kyla oli ihastuttava ja kiireeton kambodzalaispitaja. Aivan rajan tuntuman sijainti tekee Koh Kongista "thaimaalaisten Tallinnan": sielta haetaan erittain halpaa olutta, viinaa ja tupakkaa. Koska uhkapelaaminen on Thaimaassa laitonta, kilometrin paassa rajasta on upea casino, jossa thaimaalaiset massikeisarit saavat sitten tuhlata rahansa kahteen P:hen. Peleihin ja pimp.. Me koyhatkin kaytiin casinolla. Oikein seitseman ja puoli euroa laitettiin pelikoneisiin, hurjaa! Kauheasti piti rynttamylly metelia ja kengurut pyorivat mutta ei herunut matkakassaan avustuksia, ei.

Manrovemetsien suojiin.

Vuoden viimeisena paivana oli taas hyva muistaa se lause, jonka yritan pitaa mielessani. "Milloin viimeksi teit jotain ensimmaista kertaa?" Niinpa. Tulee liian usein jumiuduttua rutiineihin ja tuttuihin asioihin. Mukavuusalueeltaan ulos astuminen tarkoitti nyt paivan venereissua. Ja voineitsytmaria, etta mina inhoan sita pienessa purkissa istumista, kun tuulee ja meri parskii, mutta oli se sen arvoista (ei kyllakaan silla hetkella, kun istuin tuulitakki paan yli verhottuna heiluvassa jollassa ja toistelin mielessani elaman tyhjentavinta kysymysta "miksi?". Miksi pitaa suostua kaikkeen?).

Koskematon, luonnon yllapitama Koh Rong Islandin ranta oli kuitenkin aika hyva palkinto karsimyksista. Muutama tunti lekottelua, grillattua barracudaa, vihanneksia ja riisia alkoivat tasoittaa karsimyksia. Ja kun takaisin tullessa paasi ihmettelemaan upeaa mangrovemetsaa, jossa puut siis kasvavat vedessa, oli vaaka kallistunut jo plussan puolelle.




Talle hurjalle partyparty-tiimille olisi kylla ollut ihan sama, missa moron perseessa sita olisi uuden vuoden viettanyt, kun ei kumpikaan pysy hereilla puoleen yohon saakka. Viime aikoina on nukkumatti korjannut siina keskimaarin yhdeksan ja puoli kymmenen valilla illalla... (paasis jo kotiin niin tulisi joku jarki tahankin)..

Viimeinen reissuviikonloppu on kaynnistynyt tanaan tuoreella croissantilla, jaakahvilla ja hieronnalla Koh Changilla Thaimaassa. Turistien tayttama saari tuntuu toisaalta kivalta vaihtelulta uneliaan Kambodzan visiitin jalkeen. Ero kahden maan valilla on huikea. Huomaan, etta pidan huomattavasti enemman aidosta, jotenkin rouheasta Kambodzasta, jossa hymyjen taakse ei ole katketty piilototuuksia. Paatin jo tammikuussa 2010, kun istuin bussissa valilla Siem Riep - Bangkok ja edessa odotti kotilento Suomeen, etta tahan maahan mina viela palaan. Suomalainen kokee jonkinlaista outoa samanlaisuutta kansan kanssa, joka tekee hitaasti jalleenrakennustoita kansansa ja maansa parantamiseksi. Kaikki on jotenkin viela alkutekijoissaan: Kambodza on varmaankin sellainen, mita Thaimaa oli joskus 20 vuotta sitten, kun turismi vasta hiljalleen alkoi..? Itse ainakin voin mita lampimimmin suositella Thaimaan loman suunnittelijalle, etta jos se maa on jo nahty, ota avoimesti suunta hieman idempaan ja koe aito, erilainen Kambodza. Minun sydameni se on ainakin varastanut.

Pian ei enaa naurata kun sotkee loskapaskassa pyoralla toihin...

Vaikka en mina kylla nytkaan valita... Hinnat toki tuntuvat hurjan korkeilta kambodzalaisen tason jalkeen, mutta silti hieronta maksaa keskimaarin 6,5 euroa tunnilta ja itanaapurin ruokakulttuuria maukkaampi thaimaalainen keittio tekee loistavat safkat joka kadun kulmauksessa.

Tai no, valitan ma vahan. Kaikki kunnioitus arvoisille sotiemme veteraaneille tekemistaan uhrauksistaan, sisukkuudestaan ja mittaamattomasta rohkeudestaan... mutta olisivatpa tappaneet muutaman ryssan enemman. Mulla menee jarki niihin. Koh Chang on kansoitettu venalaisturistien toimesta enka ole koskaan tavannut yhta itsekasta, toykeaa ja typeraa kansaa.

до свидания eli nakemiin!

2 kommenttia:

Willa Wanillan Mirjami kirjoitti...

Tiina sulle on tunnustus mun blogissa.. :)
Ihanan matkan oot taas tehny! :)

maiju kirjoitti...

ei, voitit I love me -messulipun itsellesi blogin kautta. Laitatko mulle sähköpostia osoitteeseen pinkitkorkokengat@gmail.com